Kaivosjätti Norilsk Nickelin tulo Talvivaaran suureksi omistajaksi saattaa seurauksiltaan olla yksi vuoden tärkeimmistä talousuutisista Suomessa.
Sotkamossa ja Vuokatissa saattaa liikkua maksukykyisiä asiakkaita, jos moskovalaiset liikemiehet joskus ehtivät paikalle katsomaan uusia sijoituksiaan. Vuokatti Hirsitalojen osake-enemmistö myytiin viime vuonna yhtiölle, jonka takaa löytyy Oleg Deripaska.
Deripaska on eräässä arviossa mitattu Venäjän seitsemänneksi rikkaimmaksi mieheksi. Edellä listan sijoilla viisi ja kuusi ovat Vladimir Potanin ja Mihail Prohorov. Molemmat kuuluvat Norilsk Nickel -kaivosjätin pääomistajiin. Se on juuri hankkinut itselleen yli 11 prosentin osuuden Talvivaaran kaivosyhtiöstä Sotkamossa. Venäläisturisteille Vuokatti on jo ehtinyt muodostua yhdeksi kärkikohteista Suomessa. Sama seutu näyttää houkuttelevan myös venäläistä isoa pääomaa.
Varsinaisesti Norilsk Nickel osti Suomesta Harjavallan nikkelitehtaan, joka oli amerikkalaisen OM-Groupin omistuksessa. Kyseessä on tähän mennessä suurin venäläinen investointi suomalaiseen teollisuuteen. Öljy-yhtiö Lukoil hankki viime vuonna itselleen Teboilin, ja Lukoilin on arveltu pyrkivän ostamaan myös Esson jakeluketjun Suomessa, mutta tällöinkin puhutaan markkinointi- eikä tuotantoyhtiöstä.
Harjavallan tehtaan osto venäläisjätille saa tärkeimmän logiikkansa juuri Talvivaarasta. Sotkamossa tuotettu nikkeli on määrä jatkojalostaa Harjavallassa. Kun Talvivaarassa on yksi maailman suurimmista nikkeliesiintymistä, on ilmeistä, että se kiinnostaa myös yhtä maailman suurimmista nikkeliyhtiöistä.
Norilskin näkökulmasta Suomi on kuitenkin vain osa suurempaa kokonaisuutta. Konsernilla on suuret tuotantolaitokset Kuolan niemimaalla Montsegorskissa ja Petsamossa. Vartiuksen kautta puolestaan on näppärästi rautatieyhteys itään. Jos tätä maantieteellistä läheisyyttä halutaan käyttää hyväksi, siihen on olemassa täydet mahdollisuudet.
Norilsk Nickel -yhtiö tuli takavuosina Suomessa tutuksi aivan toisenlaisista uutisista. Kun liikkuminen Kuolaan avautui 1980-luvun lopulla, Petsamossa ja Montsegorskissa tuli vastaan maailmanlopun maisema. Neuvostoaikaiset kombinaatit olivat tuhonneet ympäristöä tavalla, jota pahimmillaan kuvattiin kemiallisesti kuolleeksi autiomaaksi. Vielä pahempaa jälkeä oli saatu aikaan Norilskissa Siperian pohjoisrannikolla. Tehtaan ympäristöä sanottiin yhdeksi koko maapallon saastuneimmista paikoista.
Nuo kombinaatit ovat yhä toiminnassa, mutta niitä on siistitty, ja ennen muuta yhtiö on itse muuttanut muotoaan. Se on nyt vauras ja kiivaasti kansainvälistyvä konserni, mikä on sinällään yksi ilmentymä venäläisten energia- ja metalliyhtiöiden uudesta maailmanvaltauksesta.
Suomessa toimitaan Suomen ympäristölakien mukaan, ja Harjavallan ja Talvivaaran kauppa todennäköisimmin vain varmistaa alan työllisyyttä. Talvivaara on toistaiseksi pääosin suomalainen yhtiö, mutta se tarvitsee pörssistä paljon lisää pääomia saadakseen toimintansa käyntiin. On hyvin mahdollista, että niitä pääomia löytyy vielä lisää Venäjältä.
Kaivostoiminta on Suomessa nykyään muutenkin ulkomaisten yhtiöiden leikkiä, eikä venäläinen omistus eroa kanadalaisesta tai eteläafrikkalaisesta. Norilsk Nickelillä on kuitenkin erikoisasema, sillä yhtiö pyörittää todella suuria operaatioita aivan rajan takana Kuolassa. Millään muulla yhtiöllä ei ole samanlaisia synergiaetuja rajan yli. Jos toimintoja aiotaan vastaisuudessa nivoa yhteen, se vaikuttaa paljon Pohjois-Suomessa. Tämä venäläisjätti on tullut Suomeen jäädäkseen.