Venäjän viime aikojen yhteiskunnallinen myllerrys on heijastunut voimakkaasti myös venäläisen naisen asemaan. Toisaalta naisten emansipaatio on laajenemassa, mutta toisaalta pinnalle on noussut myös sadan vuoden takaisia roolimalleja.
-- Kyse on kotirouvan ja jalkavaimon hahmoista, jotka ovat nyt suosittuja ja paljon esillä aikakaus- ja juorulehdistössä sekä televisiossa. Heitä edustavat rikkaiden vaimot ja rakastajattaret, joita näiden miehet ja "sponsorit" elättävät, sanoo filosofian tohtori Marina Vituhnovskaja Helsingin yliopiston Renvall-instituutista.
Kummassakin tapauksessa naiset ovat täysin riippuvaisia miehistä, ja ovat siten vastakohtia neuvostoajan naisten ihanteille. Tuolloin yhdeksänkymmentä prosenttia naisista oli mukana työelämässä, ja työssä käymätöntä naista pidettiin itse asiassa epänormaalina. Hän sai virallisiin papereihin häpeälliseksi käsitetyn luonnehdinnan "huollettava" (izhdivenets).
-- Piiritetyssä Leningradissa elänyt äitini sairastui ja joutui jäämään sodan jälkeen kotiin. Muistan, että hänenkin passissaan oli tuo nimitys, Vituhnovskaja kertoo.
Neuvostonainen eli monessa paineessa
Nainen oli neuvostoaikana virallisesti tasavertainen miehen rinnalla, mutta samalla hänen elämäänsä vaikutti perinteinen käsitys, jonka mukaan myös lasten kasvatus ja kodinhoito kuuluivat naisen velvollisuuksiin.
-- Sen seurauksena nainen joutui kaksin- tai kolminkertaisen paineen alaiseksi. Hän siis kävi töissä samalla tavalla kuin mies, mutta siinä missä miehen velvollisuudet töiden jälkeen loppuivat ja hän lepäsi, nainen jatkoi työtä kotona, Vituhnovskaja huomauttaa.
Vielä nykyäänkin silloin, jos miehen palkka on sama tai pienempi kuin naisen, miehen roolina on olla "leivänhankkija" eli perheen pää. -- Tietysti Venäjällä on paljon perheitä, joissa tämä vanha stereotyyppi ei enää päde, mutta suuri osa perheistä elää yhä tämän patriarkaalisen mallin mukaan, hän lisää.
"Säkinkantajat" on uusi ilmiö
Venäjän viime murrosvaiheen vaikeudet ja ongelmat, esimerkiksi työttömyys, ovat Marina Vituhnovskajan mukaan vaikuttaneet turmiollisesti varsinkin miehiin.
-- Alkoholistien määrä on kasvanut huomattavasti, ja miesten keskimääräinen elinikä Venäjällä on nykyään vain 58,8 vuotta. Tässä tilanteessa on naisten harteille sälyttynyt yhä enemmän jokapäiväisiä velvollisuuksia. On esimerkiksi kehittynyt erityinen elinkeino, jota Vituhnovskajan mukaan voi nimittää uuden ajan kulkukaupaksi. Sen aktiivisimpia työntekijöitä ovat juuri naiset, joita kutsutaan "säkinkantajiksi" (meshotshnik) tai "sukkuloijiksi" (tshelnok).
-- He käyvät muun muassa Turkissa, Kiinassa ja Suomessa ostamassa halpoja vaatteita ja muita tavaroita ja tuovat ne Venäjälle suurissa säkeissä. Tavarat myydään toreilla, ja myyjinäkin ovat naiset.
Näitä "säkinkantajia" voi Vituhnovskajan mukaan nähdä Helsingissä Tennispalatsin kulmilla puolenpäivän tienoilla. He ovat matkustaneet busseilla koko yön ja suunnistavat jo etukäteen tietämiinsä kauppoihin. Monella naisella on myös ansiotyö Venäjällä.
Kirjoitus perustuu Marina Vituhnovskajan Helsingissä Suomi-Venäjä-Seuran tilaisuudessa 29.3.2007 pitämään esitelmään sekä hänen kirjoittamaansa artikkeliin "Kansanluonne ja elämäntapa" teoksessa Opas venäläisyyteen (Otava 2006).