Suomessa asuu tätä nykyä 26 000 Venäjän kansalaista, mutta venäjänkielisten joukko on vielä paljon suurempi, noin 45 000. Kaikki eivät ole tulleet maahan Venäjältä vaan myös muualta entisestä Neuvostoliitosta, esimerkiksi Ukrainasta ja Virosta.
Venäjänkielisen väestönosan kasvu Suomessa jatkunee myös tulevaisuudessa. Siksi kysymys venäläisväestön integroimisesta on yhä tärkeämpi. Aivan uuden sykäyksen keskustelulle antoi Venäjän johdon tuore linjaus, jonka mukaan maa aikoo puolustaa kansalaistensa elämää ja arvokkuutta, "missä he sitten ovatkaan".
Tiistaina venäläisteemaan tarttui vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg, joka ei kuitenkaan nähnyt kysymystä turvallisuuspoliittisena. Cronberg halusi silti Suomen huolehtivan venäläisvähemmistöstään niin, että nämä kotiutuisivat vahvemmin suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhdeksi keinoksi hän näki sen, että Yleisradion pitäisi tarjota enemmän venäjänkielistä ohjelmaa.
Tähän mennessä suomalaisten ja täällä asuvien venäjänkielisten vastakkainasettelusta ei ole ollut vakavia merkkejä. Yksi syy tähän on se, että kulttuurinen kynnys Suomeen ei tulijoille ole ollut kovin korkea. Venäläiset myös arvostavat turvallista suomalaista yhteiskuntaa. Ylivoimainen enemmistö tulijoista on osoittanut halunsa elää uudessa kotimaassaan maan tavalla. Sitä on lupa edellyttääkin. Koska suuri osa venäjänkielisistä tulijoista on nuoria, heidän muuttonsa myös lievittää kansakunnan ikääntymisongelmaa.
Silti Cronbergin ajatuksissa on itua. On ainakin periaatteessa mahdollista, että nykyinen harmoninen rinnakkaiselo murtuu, kun venäjänkielisten määrä maassa kasvaa. Silloin lisääntyy myös riski eristäytyneen yhteisön synnystä. Se ei olisi kantaväestön eikä tulijoidenkaan etu. Kotoutumisen edistämiseksi Suomen venäjänkieliset epäilemättä tarvitsevat omalla kielellään enemmän palveluita kuin mitä nyt on saatavilla.
Venäjän Suomen-suurlähettiläänkin peräämää virallista vähemmistöasema ei Suomen venäjänkielisille ole kuitenkaan syytä kiirehtiä. Sitä tuskin kaipaavat tulijatkaan, jos heidän tarpeistaan pystytään muuten huolehtimaan. Ne kannattaa ottaa huomioon.
Viron ja Latvian esimerkit ovat näyttäneet, miten Moskova voi halutessaan häikäilemättömästi käyttää venäläisvähemmistön tyytymättömyyttä hyväkseen. Samalla tavoin Suomenkin venäjänkielisten asema ja kohtelu lopulta kiertyvät myös turvallisuuspolitiikkaan.
paakirjoitus@kaleva.fi