Ennen käytiin armotonta vertailua siitä, kumpi suurista titaaneista on parempi: Wayne Getzky vai Mario Lemieux. Nykyisin kaukaloiden reunaoilla kohistaan lähinnä siitä, kuinka häikäisevän ylivoimainen jääkiekkoilija Pittsburgh Penguinsin nuori supertähti Sidney Crosby oikein on.
Vasta 19-vuotias Crosby on nakuttanut molemmilla NHL-kausinaan yli sata tehopistettä. Päättyneellä kaudella keskushyökkääjä vei suvereeniin tyyliin runkosarjan pistepörssin voiton ja johdatti heikohkon Pittsburgin pitkästä aikaa pudotuspeleihin.
Tästä huolimatta Crosbyn asemaa tämän hetken parhaana kiekkoilija ei voida kirkossa kuuluttaa - niin hyvä pelaaja venäläinen Aleksandr Ovetshkin on.
Ennen viime kauden alkua piti olla käytännössä selvää, että pohjoisamerikkalaisen median ja kiekkoyleisön lemmikkipoika Crosby pokkaa kauden päätteeksi Calder memorial trophyn, joka ojennetaan vuoden NHL-tulokkaalle.
Mutta kuinkas kävikään.
Ovetshkin - kaksi vuotta Crosbya vanhempi moskovalaispoika - tuli Venäjän pääkaupungin savupilvistä ja iski umpisurkean Washington Capitalsin riveissä niin vakuuttavat näytöt, että Pittsburgin nuori messias jäi nuolemaan näppejään vuotuisessa palkintojenjaossa.
Samalla Ovetshkinista tuli NHL-historian toinen rookie, joka ylitti tulokaskaudellaan 50 maalin (52) ja sadan tehopisteen (106) rajat. Edellinen oli Teemu Selänne (76+56=132).
- Kunnioitan Crosbya paljon, ja olemme hyviä ystäviä kentän ulkopuolella. Mutta kaukalossa mielessäni on koko ajan tunne, että minun täytyy pelata paremmin kuin hän, Ovetshkin totesi tulokaspalkintonsa noutamisen yhteydessä.
Aleksandr Ovetshkinista on käytännössä mahdoton löytää pelillisiä heikkouksia.
Hänen luistelunsa on tehokasta ja vaivatonta, eivätkä nopeatkaan pysähdykset ja käännökset aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Lisäksi nuori venäläinen suorastaan pursuaa taitoa, juonikuutta ja taistelutahtoa.
Isokokoisena (188 senttiä, 96 kiloa) laitahyökkääjänä hän ei myöskään epäröi käyttää voimaansa kaksintaistelutilanteissa ja maalien edustoilla.
Kaukalon ulkopuolella Ovetshkin näyttää enemmän rocktähdeltä kuin huippu-urheilijalta. Hän pukeutuu merkkivaatteisiin, asuu hulppeassa kartanossa ja ajaa urheilumallisella mersulla.
Sisäinen nöyryys ja esimerkillinen kotikasvatus eivät ole kuitenkaan kadonneet maallisen mammonan myötä.
Ovetshkin jakaa onneaan ja varallisuuttaan olemalla mukana monissa eri hyväntekeväisyysjärjestöissä.
- Tiedän olevani onnekas. Saan pelata maailman kovimmassa kiekkoliigassa, ja minulla on rahaa. Haluan auttaa, koska tiedän paljon lapsia, joilla ei ole mitään, Ovetshkin on painottanut useaan otteeseen.
Aleksandr Ovetshkinin erottaa monista muista nuorista venäläistähdistä - esimerkiksi Jevgeni Malkinista, Ilja Kovaltshukista ja Aleksandr Radulovista - myös se, että hän pelaa aina joukkueelleen, ei vain itselleen.
- Tietysti rakastan maalintekoa, mutta tärkeintä on, että joukkueemme menestyy. Minulle on aivan sama teenkö kymmenen vai 50 maalia, jos pääsemme pudotuspeleihin, Ovetshkin lausui marraskuussa seuransa Washington Capitalsin kotisivuilla.
Juuri siksi hänelle on aina ovi auki myös Venäjän maajoukkueeseen.