Otimme yllättyneinä ja järkyttyneinäkin vastaan tuoreen kansainvälisen tutkimuksen tiedot suomalaisten hyvin kielteisestä asenteesta Venäjää kohtaan. Toki samassa tutkimuksessa todettiin suomalaisten suhtautuvan lähes yhtä kielteisesti toiseen suurvaltaan, Yhdysvaltoihin. Tämä ei kuitenkaan voi olla puolustus sille, että tunteet suurta naapuriamme kohtaan ovat kielteisiä suomalaisten suurimman osan mielissä. Asiasta ei ole mitään syytä vaieta. Päinvastoin, siitä on puhuttava ja syitä on pohdittava.
Suomi on pitkään ollut sulkeutunut yhteisö, eikä suvaitsevaisuus ole ollut suurin hyveemme koskaan. Tässä asiassa on katsottava peiliin ja tunnustettava, että suomalaisten Venäjä-kriittisyyteen liittyy myös yleisempää kielteistä suhtautumista ulkomaihin ja ulkomaalaisiin.
Kansainvälisyyskasvatus ja kasvu toisenlaisten kulttuurien hyväksymiseen on suuri haaste viranomaisten ja poliitikkojen lisäksi myös kansalaisjärjestöille ja kouluille. Maailma ympärillämme muuttuu ja tarvitsemme tulevaisuudessa avarakatseisia ja myönteisesti kansainvälisyyteen ja ulkomaalaisiin suhtautuvia kansalaisia. Tarvitsemme myös maahanmuuttajia niin Venäjältä kuin muualtakin.
Elleivät asenteet muutu, jää ikääntyvä väestömme yksin hoitamaan toisiaan. Nykyisillä asenteillamme ei Suomi ole houkutteleva vaihtoehto maahanmuuttajille.
uomalaisten ylikriittinen asenne Venäjää kohtaan on tunnustettava kansallisesti kipeäksi asiaksi. Meillä on pitkä yhteinen raja, jonka soisi muuttuvan tulevaisuudessa entistä läpinäkyvämmäksi ja helpommaksi ylittää. Olemme hyvin herkästi neuvomassa ja opettamassa itäistä naapuriamme siinä, kuinka asioita tulisi hoitaa, mutta moniko meistä on todellisuudessa tutustunut Venäjään pintaa syvemmältä, ylittänyt rajan?
Kielteiset asenteet heijastuvat myös halukkuuteen opiskella venäjää. Suomalaiset ovat melkein kokonaan lopettaneet venäjän opiskelun koulussa. Viime keväänä ylioppilaskirjoituksissa koko maassa 125 abiturienttia (heistä 39 äidinkieleltään suomenkielisiä) kirjoitti pitkän venäjän. Se on todella vähän ja kertoo varmasti jotain siitä ilmapiiristä, missä kielivalinnat tehdään. Vanhemmat päättävät kielivalinnoista hyvin pitkälle. Edes kaupan ja muun taloudellisen yhteistyön julkisuudessakin raportoitu kasvu Venäjälle ei ole auttanut asiassa.
Historiallinen taakka suhteissamme on raskas ja yhteisessä historiassamme tapahtuneet myönteiset asiat ovat jääneet suomalaisten mielissä kielteisten asioiden varjoon. Sortovuodet, Stalinin kausi, punaiset ja valkoiset -asetelma kansalaissodassa, punainen Neuvostoliitto ja valkoinen Suomi ja tietysti raskaat sotakokemukset, alueiden luovutukset ja evakko sekä sen jälkeen eletty pitkä kylmän sodan kausi ovat jättäneet jälkensä.
yönteiset kokemukset kuten suomalaisuuden ja Suomen vahvistuminen autonomian aikana ja Aleksanteri II:n uudistusten aika ja suomalaisen hallinnon, sivistyksen ja talouselämän nousu, johon kuului oman rahan, valtiopäivien, elinkeinonvapauden ja koululaitoksen voimakas kehittäminen, ovat jääneet sortovuosien kielteisten kokemusten varjoon. Leninin myönteinen vaikutus Suomen itsenäisyyteen taas on jäänyt kommunistisen Neuvostoliiton ja sotien sekä sitä seuranneiden menetysten varjoon. Historiallisella painolastilla on selvästi arvioitua pidempi vaikutus yli sukupolvien ja se ulottuu syvemmälle kuin olemme ymmärtäneet.
Nykyisessä yhteistyössä taas olemme hyvin nopeasti omaksuneet monien länsimaiden tavan toimia oppimestareina Venäjällä. Olemme luoneet ihannekuvan siitä, millainen Venäjän mielestämme tulisi olla. Kun Venäjä ei olekaan muuttunut tarpeeksi nopeasti viimeisen kymmenen vuoden kuluessa vastaamaan ihannettamme, olemme pettyneet.
Yhteistyöhön tarvitaan, ei vain kuulemista, vaan kuuntelemista ja vuorovaikutusta sekä toisen tarpeiden huomioimista. On tärkeää, että meillä on tietoa siitä, mitä lähialueillamme ja naapurissamme Venäjällä tapahtuu, ja ikävistäkin asioista on voitava puhua. Olisi kyllä nähtävä myös valoisat puolet silloin kuin siihen on aihetta. Venäjä on meille niin suuri mahdollisuus monessakin mielessä, ettemme saa tärvellä yhteistyön edellytyksiä. Venäjä ei ole mahdollisuus vain kaupassa ja taloudessa vaan myös kulttuurissa ja raja-alueen monimuotoisessa kansalaistason yhteistyössä.
uomalaiset tietysti seuraavat Venäjän tapahtumia toisenlaisella tarkkuudella ja läheisemmin kuin monet muut eurooppalaiset kansat. Uhkat, kuten ympäristöongelmat, rikollisuus ja tarttuvat taudit, tuntuvat hyvin konkreettisilta Venäjän rajan läheisyydessä. Tämän pitäisi kuitenkin kannustaa meitä rakentamaan parempaa ja syvempää yhteistyötä Venäjän ja venäläisten kanssa eikä sulkeutumaan suoran yhteistyön ulkopuolelle ja tyytymään EU:n kautta toteutettavaan yhteistyöhön.
Tosiasia on myös, että vasta nyt Venäjä on avautunut suomalaisille ja kokemuksemme mukaan kansalaisyhteistyön määrä on nopeassa kasvussa. Alueellista vaihtelevuutta on aika paljon. Itä-Suomesta yhteistyötä on määrältään huomattavasti enemmän rajan ylitse kuin Länsi-Suomesta. Tälläkin on varmasti vaikutuksensa asenteisiin.
Kontaktit ja suora yhteistyö alueiden välillä rajan molemmin puolin sekä kaupan ja muun taloudellisen yhteistyön kasvu ovat myönteisiä tekijöitä ja omiaan häivyttämään ennakkoluuloja. Yhä useampi venäläinen työskentelee Suomessa joko suomalaisessa tai venäläisessä yrityksessä. Suomalaisia työskentelee nykyään Venäjällä myös venäläisten yrityksissä. Mitä enemmän ihmiset ovat tekemisissä suoraan keskenään, sitä paremmin ymmärrämme ja suvaitsemme toisiamme. Tämän vuoksi suoriin kontakteihin on panostettava niin viranomais- kuin kansalaistasollakin.
uomi-Venäjä-Seura ei voi olla sivustaseuraaja, kun pohditaan, mitä pitäisi tehdä. Seura on löytänyt paikkansa suomalaisten Venäjä-toimijoiden kentässä kehittämällä osaamistaan kansalaistoimijana ja monipuolisena palveluorganisaationa. Seura tarjoaa kanavan kansalaisille ja yhteisöille näiden toimiessa rajat ylittävässä yhteistyössä Venäjälle.
Toimimme myös Venäjä-osaajana kokoamalla eri alojen asiantuntijoita yhteen sekä tarjoamalla muille Venäjä-toimijoille korkeatasoisia palveluja. Toimimme Venäjällä myös suomalais-ugrilaisessa yhteistyössä ja haluamme rakentaa hyvää ja monipuolista yhteistyötä Suomessa asuvan venäjänkielisen väestön kanssa.
Lähivuosina profiloidumme entistä enemmän asiantuntija- ja kulttuurijärjestönä. Seuran kulttuuritoiminnan tarkoituksena on avata venäläisen kulttuurin aarrearkku ja tarjota elämyksiä Venäjällä mahdollisimman monelle suomalaiselle. Järjestämme myös kulttuuri- ja erikoismatkoja Venäjälle.
Seura avaa uudistuneen kansalaisille suunnatun Venäjä-Info-palvelun internetissä periaatteella "kysy mitä vain Venäjästä, ellemme tiedä ohjaamme tiedon lähteelle". Nettisivuillemme on nyt väylä jokaiselle kansalaiselle kysyä, purkaa tunteitaan ja välittää ajatuksiaan Venäjästä ja Venäjä-yhteistyöstä.
Venäjä-yhteistyötä tehdään uudessa toimintaympäristössä. Toimijoita on paljon, ja monilla organisaatioilla on suorat kontaktinsa venäläisiin kumppaneihin. Suomi-Venäjä-Seura hakee lisää pontta toimintaansa yhteistyöstä muiden kanssa - ei yksin puurtaen.