Tiistaina toteutunut Venäjän liittyminen Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi vaati 18 vuoden kypsyttelyn. Asiaa mutkisti muun muassa se, että Venäjän sisällä näkemykset jäsenyydestä olivat ristikkäisiä.
Osaa maan talouselämästä pelotti kasvavan tuonnin uhka. Jos vuosien valmistautumisaikaa ei ole käytetty hyväksi, näiden toimijoiden sopii nyt katsoa peiliin.
Vapaa kauppa on lähes aina lisännyt taloudellista toimeliaisuutta ja kansakuntien vaurautta. Jos jäsenyys tuo Venäjälle ne muutokset, jotka sen pitäisi tuoda, sopimuksesta pitäisi olla iloa keskivertovenäläisillekin.
Suomelle naapurin WTO-jäsenyys poikinee paljon enemmän hyvää kuin huonoa.
Suomen Pankin ekonomisti Heli Simola arvioi (HS 22.8.), että joidenkin vuosien kuluttua Suomen tavaroiden ja palvelusten vienti Venäjälle voisi olla 300–400 miljoonaa euroa suurempi kuin ilman jäsenyyttä.
Viennin kasvu toisi Simolan mukaan Suomeen 4 500–6 500 uutta työpaikkaa – siis jotakuinkin saman verran kuin Suomen uusiin kaivoksiin on arvioitu syntyvän työpaikkoja vuoteen 2020 mennessä.
Nyt on vain lähdettävä liikkeelle, jotteivät uudet mahdollisuudet karkaa läpi sormien.
Käytännössä Venäjälle vietävien tuotteiden tullimaksut alenevat, osa vaiheittain. Suomen metsäteollisuus hyötyy siitä, että Venäjän puunvientiverot putoavat. Noilla veroillahan Venäjä on yrittänyt synnyttää maahan omaa uutta puunjalostusteollisuutta.
On mahdollista, että se tavoite toteutuu lopulta maan WTO-jäsenyyden avulla. Kun Venäjä on jäsenyyteen valmistautuessaan uudistanut lakejaan kansainvälisten mallien mukaisiksi, samalla maa on muuttunut ulkomaisten sijoittajien silmissä houkuttelevammaksi ja ennakoitavammaksi.