Kevättalvella ilmestyi Ulkopoliittisen instituutin kahden tutkijan, Arkadi Mosheksen ja Minna-Mari Salmisen tekemä raportti, englanninkieliseltä nimeltään Practice what you preach eli suomeksi suunnilleen Tee kuten saarnaat.
Tuon raportin aiheena on EU:n ja Venäjän välinen viisumipolitiikka eli tarkemmin sanoen se, miksi molempien ääneen lausuma tavoite viisumivapaasta matkustamista pysyy aina vain ääneen lausuttuna tavoitteena eikä muutu käytännöksi.
Mitään näkymiä viisumien nopeasta katoamisesta ei tällä hetkellä ole, vaikka Venäjä on sanonut olevansa siihen valmis yhdessä yössä. Kuinka valmis se todellisuudessa on, siitä ei ole tietoa. Käytäntö on tavannut viitata toiseen suuntaan.
Matkailijoiden pakollinen rekisteröityminen Venäjän viranomaisille on täysin tarpeeton riesa, joka on enemmän byrokratian tai hotellibisneksen kuin kontrollin muoto. Se silti käytännössä estää majoittumisen muualla kuin hotelleissa, sillä muualla rekisteröinti ei onnistu ilman syvää venäläisbyrokratian käytäntöjen tuntemista. Tällainen vaatimus saa myös ihmettelemään, kuinka tosissaan Venäjä on vapaan liikkumisen puheissaan.
Mutta viisumeita sinänsä nykyään saa, molempiin suuntiin. Raportti kuvaa hyvin, kuinka liikkuminen on jo nyt kasvanut räjähdysmäisesti. Jokainen on sen Suomenkin teillä omin silmin nähnyt. Yhä useammassa venäläispassissa on nykyään monikertaviisumi.
Miksi sitten koko viisumisysteemiä ylipäätään enää tarvitaan? Siihenkin raportin lukeminen antaa vastauksen: ei mistään selkeästä syystä.
Käytännön tekniset ongelmat ovat ratkaistavissa jos kunnon tahtoa siihen löytyy, ja loppu tuntuu liittyvän enemmänkin asenteisiin tai harhaluuloihin. Kuten siihen, että kontrolli rajaliikenteestä loppuisi.
Ei niin kävisi, sillä ei passitarkastus mihinkään katoaisi tältä rajalta. Ei Venäjä sentään Schengen-alueeseen ole liittymässä. Sen sijaan katoaisi EU:n eli myös Suomen puolella älytön paperi- ja passiliikenne matkatoimistoihin ja konsulaatteihin ja Venäjän puolella tuntikausien jonotus kadulla lähetystöjen edessä ja hankaluudet, jos sattuu asumaan muutaman tuhat kilometriä lähimmästä konsulaatista.
Unionin sisällä jäsenmaiden asenteet vaihtelevat. Suomi on aiemmin liitetty niihin maihin, jotka viisumivapauteen suhtautuvat kaikkein nihkeimmin. Se tilanne on muuttunut, kiitos ulkoministeriössä puhaltavien uusien tuulien. Viisumivapaus on kirjattu nyt myös valtioneuvoston hyväksymään uunituoreeseen Venäjä-toimintaohjelmaan, joka muutenkin puhuu Suomen ja Venäjän suhteista hyvin luontevalla ja tasavertaisella tavalla.
Se on uutta, sillä aiemmat hallitukset eivät edes ole onnistuneet tällaista toimintaohjelmaa saamaan kasaan mahdollisista haluista huolimatta. Nyt Venäjän kanssa osataan puhua ilman ylimääräisiä paineita.
Saa nähdä, mitä päätellään, kun pääministeri Vladimir Putinin pitäisi lähiaikoina tulla vierailulle. Jos pääministerien Vanhasen ja Putinin kohtaaminen jättää rennon vaikutelman, ajat tai ihmiset ovat toden teolla muuttuneet.
Mutta syitä viisumivapauden takkuamiseen löytyy molemmista osapuolista, ja ne syyt pitäisi pystyä poistamaan. Ei ole mitään ideaa siinä, että suomalainen tarvitsee erillisen luvan mennäkseen Sortavalaan tai pietarilainen tullakseen Lappeenrantaan. Pitäisi riittää, että ihminen ilmestyy rajalle laillinen passi kourassa.
Puheet rikollisuudesta tai muista hämäräilmiöistä voi jättää omaan arvoonsa. Roistot ovat aina keinonsa keksineet, eikä tavallisten ihmisten liikkeitä tarvitse hankaloittaa. Siis sanoista tekoihin ja viisumivapaudelle vauhtia. Aikansa se vie, mutta ei sen pitäisi viedä liikaa aikaa.
markku.heikkila@kaleva.fi