Ulkoministeriön Venäjän yksikön päällikkö Matti Anttonen näki omin silmin Neuvostoliiton lopun alun vuonna 1991. Hän seurasi vallankaappausta Valkoisessa talossa, parlamentissa, ja ajeli ympäri Moskovan kehäteitä katsomassa, missä panssarit vyöryvät.
Nytkin valta on vaihtumassa Venäjällä. Tänään pidettävissä presidentin vaaleissa Vladimir Putinin seuraajaksi valitaan Dmitri Med-
vedev. Hänen virkakautensa alkaa toukokuussa.
Matti Anttonen aloittaa kesäkuun alussa Suomen Venäjän suurlähettiläänä Harry Heleniuksen jälkeen. Oululaislähtöinen Helenius siirtyy lähettilääksi Saksaan.
Suuria mullistuksia, edes isoja linjanmuutoksia ainakaan nopeasti presidentin vaihdos ei Anttosen mukaan Venäjällä tuo. Presidentin lähipiirisissä tapahtunee henkilövaihdoksia, mutta Putinin linja jatkuu.
Venäjän vaaleja on ehditty jo moittia farssiksi, sillä lopputulos on etukäteen kaikkien tiedossa. Diplomaattina Anttonen sanoo: "Kyllä ne vaalit ovat. Ehdokkaita on useampia, vaikka Medvedev on suosituin." Hän muistuttaa siitä, ettei perustuslakia muutettu Putinin takia.
Enemmän kuin Kremlin johdossa istuvaa henkilöä Anttonen katsoo asioita, jotka Venäjällä ovat kulloinkin ajankohtaisia. "Se on tärkeämpää ja hyödyllisempää Venäjän kehityksen ymmärtämiseksi. Asiat kuitenkin määrittävät aika pitkälti harjoitettavaa politiikkaa."
Anttosen puheesta kuulee ja näkee, että hän tuntee asiat Kremlistä kuuluvia kajahduksia ja politiikan pintavärettä syvemmältä. Hän selvittää pitkään ja yksityiskohtaisesti itänaapurissa tapahtunutta kehitystä Putinin kahdeksan vallan vuoden aikana.
"Tänä aikana on tapahtunut paljon. Kansalaisten ostovoima on kasvanut keskimäärin kymmenen prosenttia vuodessa. Olisikin ihme, jos nyt vallassa oleva joukko olisi epäsuosittu."
Anttosen mukaan Putinin seuraajakseen valitseman Medvedevin suosiossa on aitoa tukea nykylinjan jatkumiselle. "Ihmiset haluavat rauhallista ja stabiilia elämää, ei sellaisia suuria mullistuksia mitä aiemmin parinkymmenen vuoden aikana oli."
Valtaisat haasteet edessä
Melkoisia demokraattisia haasteita Venäjän uudella johtajalla Anttosen mukaan edessään kyllä on.
"Väkiluku on vähennyt. Syntyvyys peräti puolittui vuosina 1988-95 eli seitsemässä vuodessa. Tällä on megaluokan vaikutukset koulutukseen ja työelämään. Kuten Suomessakin Venäjällä uusi johto joutuu miettimään eläkeasioita ja työvoiman riittävyyttä. Jälkimmäisestä tulee uusi haaste myös Venäjälle investoiville yrityksille. Samaan aikaan palkkataso nousee erittäin nopeasti. Sen myötä joudutaan miettimään, miten ylläpidetään kilpailukykyä", Anttonen luettelee työsarkaa.
Hän painottaa, että nämä ovat asialistalla presidentin henkilöstä riippumatta. "Se, miten näihin ongelmiin löydetään ratkaisu, määrittää pitkälti suunnan, mihin Venäjä oikeasti menee."
Venäjän perustuslaki antaa presidentille suuren vallan. Hän muun muassa johtaa suvereenisti ulkopolitiikkaa. Ennakkoon on spekuloitu paljon sillä, että todellinen valta pysyy pääministeriksi siirtyvän Putinin käsissä.
Anttonen ei lähde spekuloimaan herrojen vallan tai työn jaolla. Hän tyytyy muistuttamaan, että Suomessakin oli vuosikymmeniä sama perustuslaki, mutta presidenttien käyttämä valta vaihteli aika kovasti.
"Usein tällaisia politiikan viihteellisempi kysymyksiä (kuka valtaa käyttää ja miten ) käsitellään enemmän kuin asioiden sisältökysymyksiä, jotka minusta ovat tärkeämpiä", Anttonen toteaa.
Hän muistuttaa, että Neuvostoliitossa näkyi paljon ilmiöitä, joista saattoi päätellä, ettei oltu menossa hyvään suuntaan.
"Nyt viimeiset 6-7 vuotta Venäjällä on menty kohtalaista vauhtia eteenpäin. Kansalaisten elintaso on noussut, rakenneuudistuksia on saatu eteenpäin, verotusta on uudistettu, WTO-jäsenyysneuvotteluissa ollaan loppusuoralla ja EU:n kanssa on päästy monessa asiassa eteenpäin", Anttonen toteaa.
Kasvulle uusi alku
Venäjän taloudelliset haasteet ovat nyt monessa suhteessa erilaisia kuin Putinin aloittaessa. Talousmies Medvedev joutuu pakosta isoon uudistuspolitiikkaa.
Putinin valtaan tullessa Venäjällä oli valtavasti käyttämätöntä kapasiteettia. Enää ei Anttosen mukaan voida polkaista taloutta kasvuun neuvostoaikaisella kapasiteetilla.
Putinin kaudella muun muassa öljyn hinta kymmenkertaistui. Venäjä rikastui sen myötä sekä sai valtavasti hyötyä vuoden 1998 devalvaatiosta. "Vaikka öljy ja kaasu tuovat nyt puolet budjettituloista, niistä ei ole kasvun moottoriksi jatkossa."
Perinteisen kasvun eväät on Venäjällä pitkälti käytetty. Jatkossa on pystyttävä monipuolistamaan teollisuutta ja vientiä.
"Se joudutaan hakemaan talouden ja rakenteiden uudistamisesta, uusilta palveluiden aloilta ja laadullisesta kasvusta. Tätä varten tarvitaan myös uutta politiikkaa", Anttonen sanoo.
Lisäksi tarvitaan megainvestointeja, muun muassa uusille öljy- ja kaasukentille sekä tieverkon rakentamiseen. Myös uudenlaista teollisuuteen ja moderniin palvelutarjontaan on satsattava valtavasti ruplia.
Uudenlainen lainsäädäntöympäristö ja oikeusturva ovat tarpeen.
"Esimerkiksi vahva pk-yritysten joukko, joka on normaali markkinatalouden selkäranka, tarvitsee oikeusvarmuutta. Jos lakia ja oikeutta ei ole, pk-yritysten toimintaympäristö on aika hankala."
Venäjä ei myöskään ole enää mikään halpatuottajamaa. "Venäjä joutuu hakemaan uuden paikkansa korkea teknologian Euroopan ja matalien kustannusten Kiinan välillä", Anttonen kuvaa ja lisää: "Se ei ole ihan helppo tilanne."
Samaan aikana Venäjän tuonti kasvaa voimakkaasti eikä sille näytä olevan mitään loppua.
Naapuruus on pysyvää
"Suomen näkökulmasta Venäjä on naapuri nyt ja tulevaisuudessa. Siihen ei presidentin vaihdos tuo muutosta", Anttonen muistuttaa.
"Maiden välisissä suhteissa ei ole erityisiä presidentin henkilöön liittyviä kipupisteitä, ja suhteissa on menty valtavasti eteenpäin jo vuodesta 1986 lähtien."
Neuvostoajan ideologinen vastakkainasettelu on nyt poissa.
"Tämä oli kipupiste, jonka kaikki tiesivät, mutta josta ei paljon puhuttu. Kommunistisen suunnitelmatalous- ja länsimaisen markkinatalousjärjestelmien takia kanssakäyminen ei aina ollut helppoa", Anttonen toteaa.
Omat ongelmansa on tuonut lisääntynyt kanssakäyminenkin: rekkaruuhkat, puutullit, itärajan takaisista metsäpaloista Suomeen kulkeutunut savu...
"Intressit eivät kaikissa asioissa ole identtiset, mutta asioihin yritetään löytää ratkaisut, joiden kanssa kumpikin voisi elää. Sopeutumista tämä varmasti vaatii puolin ja toisin eikä tule aina olemaan helppoa."
"Historiallisesta näkövinkkelistä katsottuna maiden väliset suhteet ovat nyt parempia kuin koskaan", Anttonen sanoo.