Moskova näyttää hyvin erilaiselta kuin vajaat 30 vuotta sitten ja jonkin verran erilaiselta kuin 15 vuotta sitten. Hyvinvointi näkyy lyhyellä vierailulla ökyautoina, valoteoksina, hyvin pukeutuvina ihmisinä, trendiravintoloina...
Pysyvistä asioista Kreml jököttää paikallaan. Sen isäntää Vladimir Putinia ei, yllättävää kyllä, näy kahdessa pikaisesti katsotussa tv-uutislähetyksessä. Kremlin opas kyllä toistelee hänen nimeään, ja matkamuistomyymälöissä myydään Putin-krääsää.
Televisiouutisissa on kiinnostavaa, mitä niissä on – ja mitä niissä ei ole. Ukraina sotineen on kadonnut, ja tilalle on tullut Syyrian sota. Moldovan levottomuudet saavat paljon huomiota. Olisiko Moldova putinilaisen ulkopolitiikan seuraava kohde?
Vaikka Putinia ei näy, hän hallitsee, ja vielä pitkään. Seuraava presidentinvaali on vuonna 2018. Valistunut arvaus kuuluu, että Putin valituttaa silloin itsensä uudelleen ja valitsee vuodeksi 2024 seuraajansa, jonka kansalaiset äänestävät uudeksi putiniksi. Vaihtoehto olisi valistuneen arvauksen mukaan kaaos.
Näin vanha kaava toistuisi: Putinin edeltäjä Boris Jeltsin nosti KGB:n everstiluutnantin seuraajakseen – ja sai vastineeksi syytesuojan. Putinkin varmaan saa sen aikanaan.
Näköpiirissä ei ole seuraajaehdokkaita, eikä kukaan haluakaan liian aikaisin ”kruununprinssiksi”. Nykyinen pääministeri Dmitri Medvedev oli tällainen, mutta hän ei läpäissyt Putinin testiä. ”Karhunen” on kyllä fiksu, mutta hän ei ollut näemmä kyllin kova.
Duuman vaalit ovat ensi syyskuussa. Valistunut arvaus kuuluu, että niiden voittaja on jo tiedossa.
Todellinen valta on Putinilla ja silovikeilla, turvallisuudesta vastaavilla. Vallan ytimessä on puolen tusinaa Putinin Pietarin-ajan kaveria. He ovat suurin piirtein samanikäisiä. Seuraajan on siis tultava tämän ringin ulkopuolelta.
Suurin epävarmuus liittyy Venäjän talouteen. Venäjän bkt sukelsi viime vuonna lähes neljä prosenttia. Rupla on heikentynyt puolessatoista vuodessa niin, että kun kesällä 2014 eurolla sai alle 50 ruplaa, nyt eurolla saa jo yli 80 ruplaa.
Tämän vuoden budjetti tehtiin öljyn 50 dollarin barrelihinnan oletuksella; nyt öljyn hinta matoi välillä jo alle 30 dollarissa. Käsky kävikin: budjetista on leikattava kymmenen prosenttia.
Normaalissa demokratiassa poliittisten johta-jien tuolit tutisisivat ja jopa kaatuilisivat tällaisista luvuista, mutta Venäjä ei ole sellainen.
Asiat voi sanoa suoraan vaikkapa näin. Neuvostoliiton kommunistipuolue Nkp on nyt nimeltään Yhtenäinen Venäjä, Nkp:n pääsihteeri (tai tsaari) taas Venäjän federaation presidentti. Neuvostoliiton korkein neuvosto on valtionduuma, kumileimasimia kumpikin, ministerineuvosto on nyt hallitus, vallan sivuraiteilla kumpikin. Oppositiopuolueita toki nyt on, mutta Kremlissä perustettuja.
Joka tapauksessa Moskova on kehittynyt silmissä. Jos ei olisi kyrillisiä kirjaimia, se ei juuri erottuisi läntisistä suurkaupungeista muutoin kuin siellä täällä vielä tunnistettavista sosialismin ajan rumista rakennuksista. Neuvostovallasta kertoneita kadunnimiä on häipynyt. Lenin on sentään mausoleumissaan, ja uutistoimisto on yhä Tass, kirjaimellisesti Neuvostoliiton uutistoimisto.
Autoilijat ovat kohteliaampia kuin Oulussa, noudattavat liikennevaloja ja päästävät jalankulkijan huomaavaisesti kadun yli. Neuvostoaikana jalankulkija ylitti kadun omalla vastuullaan. Palvelualan henkilökunta on palvelualttiimpaa kuin Suomessa.
Lyhyellä vierailulla ei ehdi saada tuntumaa Venäjän perivaivoista: korruptiosta, komentomentaliteetista, rasismista, köyhyydestä. Maaseutumaisema junan ikkunasta tosin kertoo, että vähän on muuttunut sitten neuvostoajan.
Maalaismaisema on kaukana Moskovan tyylikkäistä, prameistakin, kulisseista, joissa ajetaan Suomea komeammilla autoilla, syödään trendiruokaa ja juodaan lattea muotikahviloissa.
Tämän kaiken suo paljon kärsineille venäläisille. Jos he ovat tyytyväisiä siihen, että on ruokaa ja ettei aamuyöllä koputeta oveen ja viedä Siperiaan ja sallivat, että valta on yksissä käsissä, olkoon sitten niin.
Näin on Venäjällä aina ollut, näin on aina oleva?
Kolumni