Helsingissä kokoontuvalla Euroopan neuvostolla on edelleen urakkaa ihmisoikeuksien ja demokratian takaajana. Ongelmajäsen Venäjä kannattaa yrittää pitää järjestössä. Lähtö iskisi kipeimmin maan kansalaisiin.
Tänään Helsingissä pitää kokoustaan merkittävä 47 jäsenmaan järjestö, jonka tunnettuudessa on Suomessa toivomisen varaan. Kyse on vuonna 1949 perustetusta Euroopan neuvostosta (EN).
Neuvosto sekoittuu helposti Euroopan unionin toimielimiin, etenkin Eurooppa-neuvostoon eli EU-maiden johtajien kokoukseen. EN ei kuitenkaan ole osa EU:ta.
Yksi Euroopan neuvoston toimielin lienee suomalaisille ainakin nimenä tuttu, nimittäin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Se toimii Ranskan Strasbourgissa, joka on myös koko EN:n kotikaupunki. Vuosina 1990–2018 Suomi on saanut kansalaisten valitusten perusteella Strasbourgista 188 tuomiota.
EN:n toiminnan ytimessä ovat alusta alkaen olleet ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltion tukeminen. Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kommunistimaiden näkökulmasta tällaisten teemojen lipunkantaja oli kiusankappale ja kylmän sodan ase.
Epäröinnin jälkeen Suomi rohkeni liittyä järjestöön vasta vuonna 1989. Jo seuraava vuonna sisään astui ensimmäinen Neuvostoliiton entinen satelliitti, Unkari.
Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjä taas liittyi jäseneksi vuonna 1996. Mittava jäsenjoukko nostaa EN:n painoarvoa.
Helsingin-kokous on osa järjestön 70-vuotisjuhlintaa. Ilmassa on jälleen vahvoja jännitteitä, jotka liittyvät Moskovan toimiin.
EN perui Venäjän äänioikeuden neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa sen jälkeen kun se oli liittänyt itseensä Ukrainalle kuuluvan Krimin keväällä 2014. Vastavetona Venäjä jättäytyi yleiskokouksen työstä ja keskeytti jäsenmaksujensa maksamisen järjestölle vuonna 2017. Maksurästien takia järjestö voisi nyt perua Venäjän jäsenyyden.
Tätä ratkaisua Helsingissä tuskin nähdään. Venäjän pitämiseksi mukana on sorvattu kompromissia, jonka avulla se voisi palata parlamentaarikkokokouksen työhön.
Toimi on kuitenkin jo tulkittu kumartamiseksi Krimin miehittäjälle, ja niinpä Ukrainan ulkoministeri nähtävästi jättää saapumatta Helsinkiin.
Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat kaukana Euroopan neuvoston perusperiaatteista – näin vaikka Moskova on hakenut strategisille toimilleen perustelut venäläisen väestön suojelusta.
Viisaan ratkaisun löytäminen Venäjä-kysymyksessä ei ole helppoa. Valinta on tehtävä kahden ongelmallisen vaihtoehdon väliltä.
On toiveajattelua, että Venäjän aggressiivisiin toimiin voitaisiin jälkikäteen vaikuttaa Euroopan neuvoston kautta. Olennaista on kuitenkin huomata, että Venäjän EN-jäsenyys tukee Venäjän kansalaisyhteiskuntaa ja venäläisiä ihmisiä.
Merkittävä osuus ihmisoikeustuomioistuimen käsittelemistä valituksista on tapauksia, joissa Venäjän kansalainen hakee oikeutta vääriksi kokemiaan tuomioistuinten päätöksiä kohtaan. Venäjän jäsenyys EN:ssä takaa sen, että venäläiset voivat nojata kamppailuissaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen tukeen.
Yksi periaate ehkä joudutaan EN:ssä nyt myymään, jotta vielä tärkeämmästä voitaisiin pitää kiinni.