Se, että Venäjän talous on käytännössä täysin riippuvainen luonnonvarojen viennistä, polkee alleen kaiken muun ympäristöasioista sosiaalisiin kysymyksiin.
Luonnonvarojen hyödyntämisen nimissä maassa voi tehdä melkein mitä vain piittaamatta mahdollisista asiaan liittyvistä ongelmista tai lieveilmiöistä.
"Raaka-aineiden viennillä on valtava rooli Venäjällä. Öljyn ja energia tuottavat maan tuloista kolmanneksen" Venäjän asioihin perehtynyt tutkija Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta sanoo.
Keskusvallalle raaka-aineet ovat strategisesti niin tärkeä asia, että koko vientibisnes on alistettu Moskovan käskyvaltaan.
Muun muassa öljyrikkaiden alueiden osuus vientipotista on koko ajan laskussa. Aiemmin esimerkiksi Komin tasavallalle jäi öljyn tuottamista veroista 40 prosenttia, nyt osuus laskee viidennekseen, Tynkkynen havainnollistaa.
"Vladimir Putinin hallinnon aikana kaikki langat on otettu Moskovan kontrolliin."
Yhtälö on alueiden tulevaisuuden kannalta huono, kun rikkauksista riittää yhä ohuempi siivu oman seudun kehittämiseen.
Suhtautuminen näkyy
lainsäädännössä
Ryöstökalastuksen veroinen luonnonvarojen hyödyntäminen näkyy ympäristökysymyksissä, eikä rikkauksista tihku tavalliselle kansalle kuin murusia, jos niitäkään.
Ympäristöasioihin suhtautuminen näkyy suoraan lainsäädännössä: Ensin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991 perustettu ympäristöministeriö muutettiin alempitasoiseksi komiteaksi.
Putin lakkautti senkin vuonna 2000 alistaen sektorin luonnonvaraministeriölle.
Neuvostoliiton perintönä tietoisuus ympäristöasioista oli aluksi korkea.
Joidenkin arvioiden mukaan ympäristön surkean tilan aikaansaamalla protestimielialalla oli merkityksensä Neuvostoliiton hajoamisessa.
Tavallisen kansan kiinnostus ympäristökysymyksiin hiipui kuitenkin Venäjän ajauduttua talousvaikeuksiin 1990-luvun alkuvuosina. Sapuskan saamisesta omalle lautaselle tuli ympäristöasioista tärkeämpää.
"Ympäristösektorin alamäki on ollut jatkuvaa, sen arvovalta on koko ajan laskussa", Tynkkynen luonnehtii.
Lait eivät Venäjällä ohjaa yrityksiä ryhtymään ympäristöinvestointeihin.
Niihin mennään vasta pakon edessä. Esimerkkinä Tynkkynen mainitsee Kostamuksen, jonka rautapellettitehdas ei ole asentanut paikoilleen rikinpoistolaitteita, vaikka laitteet ovat valmiina.
"Valtio ei painosta tehdasta investointiin. Asiaa katsotaan Moskovassa puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta. Jos päätösvalta olisi paikallisella tasolla, tilanne voisi olla toinen", Tynkkynen arvelee.
Ympäristöön satsataan vasta kun tuotteita pitäisi saada vietyä länteen. Euroopassa tuotannolta vaaditaan ympäristösertifiointia.
Toinen asia, joka saa yritykset panostamaan ympäristöön, ovat investoinnin mahdollisesti mukanaan tuomat säästöt.
Venäjällä sanotaan, että maa on köyhä, joten ympäristöasioiden hoitoon ei riitä rahaa. Tynkkysen mielestä selitys ontuu.
Ympäristöväkeä
uhkailtu
Superministeriöksikin mainittua luonnonvaraministeriötä ei suojelu kiinnosta, varsinkin kun vastuualueen taloudellinen merkitys on maalle niin valtava.
Tänä päivänä Venäjän ympäristöliike on paljolti länsimaisen avun varassa. Tavalliselta kansalta liike saa silti osakseen hiljaista hyväksyntää.
Ympäristöliikkeiden toimintaa ei bisnespiireissä katsota hyvällä. Aktiiveja on uhkailtu ja jopa pahoinpidelty liiketoiminnan kannalta ikävän keskustelun vaientamiseksi.
Tynkkynen arvelee, että lännestä tukea saavat järjestöt ovat tiukassa tarkkailussa. Ne nähdään lännen yritykseksi vaikuttaa Venäjän luonnonvarojen käyttöön.
Väittämä antaa hallinnolle hyvän aseen kontrolloida ympäristöjärjestöjen toimintaa.
Suojelualueet
periferiassa
Lännen esittämää, ympäristöä koskevaa kritiikkiä vastaan Venäjä on puolustautunut kertomalla uusien luonnonsuojelualueiden perustamisesta. Alueet sijaitsevat kuitenkin pääsääntöisesti periferiassa, jolloin niihin ei kohdistu taloudellisia intressejä, vielä.
Alueilla ei esimerkiksi ole teitä tai muuta infrastruktuuria. Heti kun suojelukaavailu koskee sellaista aluetta, jota on helppo taloudellisesti hyödyntää, syntyy kiistoja, Tynkkynen toteaa.
Suojelu on myös suhteellista. Useimmissa tapauksissa luonnonsuojelualueet on turvattu metsähakkuilta, muttei esimerkiksi metsästykseltä. Todellista suojelua on saatu aikaan esimerkiksi Suomen vastaisella raja-alueella.
Venäjälle pesiytynyt kylmä kapitalismi ei jätä juuri sijaa pehmeille arvoille. Ympäristökysymysten ohella sen jalkoihin jää tavallisen ihmisen asia.
"Suuressa politiikassa sosiaalisiin kysymyksiin suhtaudutaan kyynisesti. Vain taloudelliset megajutut kiinnostavat."
Hyvää koulutustasoa on yleisesti pidetty Venäjän voimavarana, josta ammentaa tulevaisuudessa.
Tynkkynen kuitenkin huomauttaa, ettei koulutukseen ole panostettu lainkaan viimeisten kymmenen vuoden aikana.