Vaikka rakenteet ovat yhä uudistamatta, öljytulot pumppaavat tällä hetkellä vahvuutta ja uskoa Venäjän talouteen.
Venäjän talouden uudistaminen todella uskottavasti on valtava urakka, eikä tarvittavia rakenteellisia muutoksia ole vielä lähellekään toteutettu. Silti maan näkymiin voi, ainakin toistaiseksi, suhtautua totuttua toiveikkaammin.
Suomen ulkomaankaupan viime lokakuuhun päättyvissä tilastoissa Venäjä oli viidenneksi tärkein vientimaa, ja vienti itään oli 13 prosentin kasvussa. Samaan aikaan kaikkien sen edellä olleiden maiden - Saksan, Britannian, Ruotsin ja Yhdysvaltain - tilastot olivat miinuksella.
Kasvava idänkauppa pystyy osaltaan lievittämään niitä kolhuja, joita EU:n ja Yhdysvaltain talouksien onnahtelu aiheuttaa Suomen vientiteollisuudelle. Lisäksi tässä pätee erikoinen lainalaisuus: mitä enemmän öljyn hinnan nousu ja epävarmuus rassaavat läntisiä talouksia, sitä enemmän se tuo hyötyä Venäjälle.
Venäjä ei juurikaan vie jalostettua tavaraa länteen. Sen talous on yhä jokseenkin riippumaton siitä, miten muualla heilahdellaan. Samaan aikaan öljyn myynti pumppaa maahan rahaa, joka antaa hallitukselle keinotekoista pelivaraa. Venäjän talous on jatkanut kasvua jo useiden vuosien ajan, minkä seuraukset näkyvät kansalaisten toimeentulon paranemisessa, ainakin maan keskusalueilla. Kuvaava esimerkki on, että venäläisten matkustusmäärät Suomeen ovat viime vuodet olleet huimassa kasvussa.
Venäläisten ostokyvyn ja kulutuksen nousu on Suomelle hyvä uutinen, mutta se olisi vielä parempi, ellei muutos lepäisi osin tyhjän päällä. Hyvät öljytulot eivät ole Venäjän omaa ansiota. Raakaöljyn hinta kuitenkin pysyy todennäköisesti korkealla vielä niin kauan, että maalla on tilaisuus turvata tulevaisuuttaan kestävämmällä tavalla.
1990-luvun lopun talouslama veti ulkomaiset tuotteen kauppojen hyllyiltä ja pakotti kotimarkkinateollisuutta tilalle. Oman tuotannon synty on terve ilmiö; Venäjän kokoinen ja kaltainen maa ei voi olla vain tuontitavaroiden varassa. Venäjältä vuosien mittaan ulkomaille kadonneet pääomat ovat nyt palailemassa. Teollisuutta hallitsevat oligarkit ovat alkaneet tehdä sijoituksia kotimaahan, mikä sekin on terve merkki. Venäjän infrastruktuuri on niin rappiolla, että pääomien tarve on valtava. Olojen vakiintumisesta kertoo myös, että pankkeihin aletaan luottaa ja lainamarkkinat alkavat syntyä.
Mutta uudistuakseen oikeasti Venäjän talous tarvitsee monipuolistumista ja ulkomaisia investointeja. Asiat ovat hyvällä mallilla vasta, kun ulkomainen yritys uskaltaa sijoittaa Venäjälle ilman, että sen tarvitsee pelätä sääntöjen muuttuvan jo seuraavana aamuna.
Venäjä on edistynyt paljon, mutta ei läheskään tarpeeksi. Suomikin on yli kolme vuotta neuvotellut investointisuojasopimuksesta, yhä tuloksetta. Ulkomainen pääoma asettuisi Venäjälle mielellään paljon nykyistä enemmän, jos lainsäädäntö olisi luotettavaa. Kaikesta jähmeydestä ei voi syyttää Moskovaa. Esimerkiksi UPM-Kymmene on perustanut tuotantolaitoksia Novgorodin lääniin, koska siellä ovat alueellisesti maan parhaat investointilait.
WTO-jäsenyys toisi Venäjälle normaalit toimintatavat talouteen. Matka tähän on pitkä, mutta sitä kohti ollaan kulkemassa, ja se on presidentti Vladimir Putinin hallinnon selvä tavoite. Sitkeä kansainvälinen yhteistyö yhteiskunnan eri alueilla on tärkeää, jotta avautuminen jatkuisi ja vahvistuisi.