Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisema arvio Venäjän kehityssuunnista on karua luettavaa. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin kokoama raportti paljastaa sen tosiasian, että Venäjän tulevia tekemisiä on entistä vai-keampaa ennakoida.
Raportissa esitetään viisi eri pohdintaa siitä, mihin suuntaan Venäjä saattaa kehittyä. Vain yhdessä vaihtoehdossa nähdään näköpiirissä olevan hyvien suhteiden palautuminen lännen kanssa. Tätä kehityssuuntaa ei kuitenkaan pidetä todennäköisenä niin kauan kuin presidentti Vladimir Putin on vallassa ja hänen edustamansa politiikka on voimissaan.
Näillä näkymin Putinin valta jatkuu vielä pitkään, sillä hän on ilmaissut harkitsevansa pyrkimistä neljännelle presidenttikaudelle seuraavissa presidentinvaaleissa vuonna 2018. Mielipidemittausten mukaan hänen kannatuksensa on ainakin vielä vahvaa.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tehnyt arvioita Venäjän kehityssuunnasta aikaisemminkin, vuosina 2007 ja 2011.
Jo vuoden 2007 selvityksessä osuttiin naulan kantaan. Vihamielisen nationalismin oletettiin olevan keskeisessä roolissa Venäjällä. Eliitin katsottiin kääntäneen itseensä kohdistuvan kritiikin kohti muita ihmisiä sekä kotimaassa että ulkomailla.
Tuolloin lohdutettiin taloudellisissa vaikeuksissa eläviä kansalaisia sillä, että nämä voivat ylpeinä sanoa olevansa venäläisiä. Lisäksi valtakoneiston hallitsemassa mediassa osoiteltiin ulkoisten vihollisten suuntaan väittämällä Venäjän olevan uhattuna.
Se, mitä Venäjällä tapahtuu tänään, on jatkumoa pidemmän ajan kehitykselle. Kielteiset ilmiöt ovat vain vahvistuneet Krimin valtauksen ja sitä seuranneen Itä-Ukrainan sodan myötä.
Raportin mukaan Venäjä saattaa kehittyä Neuvostoliiton kaltaisen imperiumin suuntaan, jolloin se käyttäytyy entistä aggressiivisemmin naapureitaan kohtaan. Tämä tietää idän ja lännen vastakkainasettelun voimistumista. Vahvoja merkkejä tähän suuntaan on olemassa.
Yhden vaihtoehdon mukaan Venäjä yrittää jakaa naapurinsa ystäviin ja vihollisiin. Pääpaino on suhteiden kehittämisessä Kiinan suuntaan. EU:hun yritetään soveltaa hajota ja hallitse -politiikkaa, jossa Suomen kaltaisille maille on tarjolla kepin sijaan porkkanaa.
Jos Putin pysyy vallassa, raportin kirjoittajat pitävät todennäköisimpänä vaihtoehtona Venäjän eristäytymistä ja käpertymistä itseensä. Tällöin nationalismi saisi nykyistä suuremman sijan ja ideologinen sodankäynti lännen kanssa voimistuisi. Samalla Venäjän taloudelliselle ja poliittiselle uudistumiselle heitettäisiin hyvästit.
Jotain lohdullistakin raportista löytyy. Suomen suuntaan on monenlaisia uhkia, mutta yksikään niistä ei ole sotilaallinen, toteaa raportin koonnut tutkija Hanna Smith.
Tämä tarkoittaa sitä, ettei Venäjä ole suoraan osoittamassa asein Suomea kohti eikä kolmatta maailmansotaakaan ole näköpiirissä.
Pääkirjoitus