Venäjän presidentinvaaleihin on aikaa kaksi kuukautta, ja ehdokaslistalle saattaa kuin saattaakin nousta lähinnä koomisten haastajien lisäksi yksi varteenotettava. Hän on joulukuun parlamenttivaaleissa duumasta pudonneen Oikeistovoimien liiton johtaja Irina Hakamada, 48, tarmokas nainen, jolla on ollut nimeä muidenkin kuin länsimielisten ja markkinataloushenkisten liberaalien joukossa.
Hänen avoin kirjeensä presidentti Vladimir Putinille julkaistiin Kommersant-lehdessä keskiviikkona. Tavoitteena on ilmeisesti haastaa Putin vastaamaan kritiikkiin omassa "vaalikampanjassaan". Rohkea ja kunnioitettava yritys, vaikkei Putinin tarvitse vaivautua.
Hakamadan mielestä vaaleissa täytyisi olla todellinen vaihtoehto, mutta hänen asemansa muistuttaa hieman entisen Neuvostoliiton toisinajattelijoita. "Voittamattoman" Putinin valta-asema on niin musertava.
Hakamada saa kuitenkin harjoittaa toisinajatteluaan pelkäämättä mitään Kremlin taholta, jolle järjellisen vastaehdokkaan löytyminen on pelkästään edullista. Ja sen tietää toki myös Oikeistovoimien liitto, joka ei ole vielä edes päättänyt, asettuuko se vaaleissa virallisesti Hakamadan taakse.
Muut opposition avainnimet, kommunistien Gennadi Zjuganov ja myös duumasta pudonneen Jablokon johtaja Grigori Javlinski, yrittävät tehdä Putinin voitosta edes hieman nolon näköisen boikotoimalla koko vaaleja.
Hakamada nosti avoimessa kirjeessään esille Moskovan teatterikaappauksen toissavuodelta. Hän penää Putinia ottamaan vastuun siitä, että 130 sivullisen kuolemaan johtanutta terroristien likvidointia ei ole koskaan kunnolla, puolueettomasti tutkittu.
Ei ehkä olekaan, ja vaikka Putin ja hänen lähimiehensä turvallisuusorganisaatioissa tietävätkin, mitä virheitä tehtiin ja miksi, niin mahdolliset vastuulliset suorittajaporrasta myöten ovat presidentin suojeluksessa. Ainuttakaan päätä ei ole pudonnut.
Putinille itselleen riittänee tshetsheenien yksiselitteinen syyllisyys sekä näyttö siitä, että nousevan Venäjän mahti ei rankaisematta salli tällaisia terroritekoja. Valitettavan korkean hinnan asettivat kaapparit.
Putinin suhtautuminen Tshetshenia-traumaan vaikuttaa henkilökohtaiselta, mutta tuskin Hakamada saa laajaa, innostunutta kuulijakuntaa muualtakaan.
Toisen iskunsa Hakamada osoittaa autoritaarisuus-osastolle. Siihen voi todeta vain, että Putin-demokratia näyttää edustavan useimmille venäläisille sopivaa vakautta ja vallankäyttötapaa. Jotain - mutta mitä - kertoo esimerkiksi tuore mielipidetutkimus, jonka mukaan venäläiset luottavat vain heikosti maansa lehdistöön, vähemmän kuin valtiollisiin tv-kanaviin.
Hakamadan mielestä esimerkiksi maan hallitus ei ole vastuussa kenellekään, ja vaalivoittajan eli Yhtenäinen Venäjä -puolueen pitäisikin muodostaa uusi hallitus, koska se ei vastaa nykyisellään mistään.
Hallitus on todellakin presidentin ikioma ja hän myös antaa potkuja, jos hallituksen ja presidentinhallinnon sukset menevät pahasti ristiin. Toisekseen Yhtenäisen Venäjän aktiiveilla lienee osavastuunsa siitä, että presidentti jatkaa kansan suosikkina siinäkin tapauksessa, että maan talous pysyy yhtä riippuvaisena raaka-aineviennistä ja -hinnoista kuin tänään. Kremlin isännästähän puoluebyrokraattien oma asema riippuu.
Hakamadan "pajatso" lienee pullollaan, mutta heilauttaako se ketään.