Venäjän presidentti Vladimir Putin antoi todella kylmän suihkun koko kansainväliselle ilmastopolitiikalle ilmoittamalla Moskovassa pidetyssä konferenssissa, ettei Venäjä aio toistaiseksi ratifioida kasvihuonekaasuja säätelevää Kioton sopimusta.
Presidentti ei suoraan ilmoittanut maansa jäävän sopimuksen ulkopuolelle, vaan lykkäävän päätöstään. Jos lykkäys kestää hamaan tulevaisuuteen, se merkitsee asiallisesti samaa kuin Kioton sopimuksen hylkäys. Kyse ei ole vain Venäjästä, sillä ilman sen tuloa mukaan ei koko sopimus voi astua virallisesti voimaan. Vaadittava teollisuusmaiden osuus ei muuten täyty, kun Yhdysvallat ja Australia ovat päättäneet olla ulkona.
Putinin puheen jälkeen hänen talousneuvonantajansa on ottanut vieläkin enemmän etäisyyttä Kioton sopimukseen korostamalla, ettei kyse ole vain ratifioinnin lykkäämisestä, vaan koko päätös on aidosti auki.
Moskovan johdon linjaus herätti tuoreeltaan joukon vastalauseita. Niiden jatkaminen onkin paras tapa saada presidentti Putin ja tämän lähipiiri pohtimaan asiaa uudelleen. Erityinen vastuu on EU:lla, joka on kokonaisuudessaan mukana Kiotossa ja joka jo toimii sopimuksen mukaisesti.
Putinin tulkinnan mukaan ilmastonmuutoksessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Hän ei siis kiistänyt muutosta sinänsä, mutta ei pitänyt sitä Venäjän kannalta vakavana huolena. Tällainen asenne on sekä vastuuton että lyhytnäköinen: ilmasto näyttää olevan nopeasti lämpenemässä kautta maapallon, ja siitä aiheutuvat seuraukset sään ääri-ilmiöineen voivat olla täysin arvaamattomia kaikille. Kansainvälinen yhteistoiminta on ainoa kestävä tapa toimia asiassa.
Venäjän taloudelle Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttö ei edes ole vaikeaa, sillä saastuttava tuotanto on muutenkin maassa selvästi vähentynyt Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Tämän vuoksi Putinin kannan perusteet ovat jonkinasteinen arvoitus. On muun muassa epäilty jotakin kytkykauppaa, etuisuuksien tavoittelua muualla tai Yhdysvaltain painostusta kulissien takana.
Toinen selitys voi yksinkertaisesti olla Venäjällä vallitsevissa asenteissa: ympäristötietoisuus on lapsenkengissä, eikä maassa ole edes ympäristöministeriötä. Kommunistiaikana luontoa opittiin surutta käsittelemään tuotantovälineenä. Mutta mitä taustalla sitten onkin, Venäjän linjaukset eivät ole vastuullisia. Tämän viestin vienti Kremliin on jatkuvasti tarpeellista, jotta silmät siellä avautuisivat.
paakirjoitus@kaleva.fi