Menestyksekkään sotilasoperaation jälkeen Venäjän olisi aika näyttää sovinnonhaluisia kasvoja. Raakaan voimapolitiikkaan turvatessaan maa toimii myös omia pitkän ajan etujaan vastaan.
Etelä-Kaukasian kriisissä testattiin maanantaina tulitauon pysyvyyttä mutta samalla luottamusta Venäjän johdon lupaukseen, että maa alkaa vetää joukkojaan Georgiasta. Iltaan mennessä tulleiden tietojen mukaan vetäytyminen olisi alkanut. Uutinen oli hyvä ja herätti toiveita siitä, että suora väkivallan käyttö olisi kriisissä ohi.
Silti moni olennainen seikka jäi vielä avoimeksi. Epäselvää oli muun muassa se, miten Venäjä ymmärtää vetäytymisen: jättääkö se joukkojaan puskuriksi Etelä-Ossetian rajalle niin, että niitä olisi myös georgialaisella puolella. Ja jos Venäjä vetää taistelujoukkonsa Etelä-Ossetian sisään - Georgian valtion aluetta sekin - ja jättää niitä sinne, enää ei hyvällä tahdollakaan voi puhua rauhanturvaajista niin kuin vielä ennen kriisin puhkeamista.
Samalla kyseessä olisi rikkomus Ranskan välittämää aseleposopimusta kohtaan, sillä sen mukaan joukkojen on vetäydyttävä niille sijoille, joilla ne olivat ennen konfliktin alkua. Tiedot venäläisen ohjuskaluston siirtämisestä separatistialueelle olivat niin ikään huonoja. Ohjukset eivät ole rauhanturvaajien aseistusta.
Epäselvyyttä lisäsi sekin, että Venäjän vetäytymisen takarajasta ei ollut tietoa. Maanantaina kerrottiin jopa tietoja, joiden mukaan Venäjän joukot olisivat edenneet entistä syvemmälle Georgiaan.
Toisaalta paineet myös Venäjää kohtaan ovat kriisin pitkittyessä koko ajan kasvaneet. Vielä viime viikon puolivälissä Georgian Tbilisiin saapuivat maan johdolle tukeaan osoittamaan neuvostovallan kurimuksen kokeneiden Baltian maiden, Puolan ja Ukrainan johtajat. Se tuskin Venäjää suuresti hetkautti. Viikonloppuna Tbilisissä kävi kuitenkin myös Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka lausui ääneen juuri sen, mitä Venäjä ei haluaisi kuulla. Merkelin mukaan Georgian ovi Natoon on auki. Vielä huhtikuussa Naton huippukokouksessa juuri Merkel jarrutti Georgian jäsenyyshaaveita.
Sunnuntaina Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy vaati Venäjän vetäytymistä "viivytyksettä". Eurooppalaisjohtajia säesti Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice, joka totesi Venäjän luotettavuuden kansainvälisenä kumppanina olevan "suoraan sanottuna riekaleina". Noin kova kieltä Kremliä kohtaan on harvoin kuultu kylmän sodan päättymisen jälkeen. Jos Venäjän vetäytyminen etenee tahmeasti, samanlainen sanankäyttö voi tänään saada jatkoa Naton kokouksessa Brysselissä.
Nyt käsillä olevan kriisin laukaisi viime vaiheessa liikkeelle Georgian paha taktinen virhearvio, sotilasoperaation aloitus Etelä-Ossetiassa. Siksi Kremlin politiikalla on venäläisten joukossa ilmeisen laaja tuki, vaikka maa vastatoimena hyökkäsi nyt toisen ortodoksisen valtion alueelle. Tuore presidentti Dmitri Medvedevkin säilytti kasvonsa, koska hoiti kriisin sotilaallisesti voitokkaasti.
Lopulta on kuitenkin kyseenalaista, kuinka pitkäaikainen Kremlin voitto on. Maan maine on kansainvälisessä yhteisössä kärsinyt raa´an voimankäytön vuoksi pahan kolauksen. Erityisesti entisessä Itä-Euroopassa Moskovan toimintaa seurataan entistäkin epäluuloisemmin. Presidentin uusista kasvoista huolimatta Venäjä muistuttaa nyt aiempaa selvemmin Neuvostoliittoa, suurvaltaa, jolla on mielestään oikeus määrätä, millä mallilla asiat sen lähialueella ovat. Kansainvälisessä yhteisössä tuo toimintamalli voi pitkän päälle tulla kalliiksi Venäjälle itselleen.