Venäläisistä öljy-yhtiöistä on tulossa yhä mahtavampia tekijöitä niin omassa maassaan kuin maailmalla. Suurfuusio tuskin jää viimeiseksi.
Venäläiset öljy-yhtiöt ovat yhä melko tuntemattomia oman maansa rajojen ulkopuolella, mutta se on pelkkää näköharhaa. Ulkomailla niitä kohtaan tunnetaan myös epäluuloa. Osa näistä yhtiöistä on lyhyessä ajassa noussut todella suuren luokan tekijöiksi, joilla on jo paljon kansainvälistä vaikutusvaltaa.
Äskettäin kerrottiin Venäjän toiseksi suurimman öljy-yhtiön Jukosin ja viidenneksi suurimman Sibneftin fuusiosta. Tulos on öljyalan jättiläinen, jolla on hallussaan maailman neljänneksi suurimmat öljyvarat. Samalla tämän suuruusluokan yhtiön syntyminen pitää omalta osaltaan ulkomaisia tekijöitä poissa Venäjän sisältä, sillä se on yksinkertaisesti jo liian suuri vallattavaksi.
British Petroleum on jo saanut vahvan jalansijan Venäjälle uuden yhteistoimintayrityksen kautta, mutta muuten venäläiset näyttävät jakavan kortteja keskenään. Nyt nähty fuusio tuskin jää viimeiseksi.
Venäjän historian suurimmalla liiketoimella on monia vaikutuksia. Yksi niistä on se, että muutaman miehen käsiin on kertymässä valtava määrä taloudellista ja sen myötä poliittista vaikutusvaltaa.
Jukosin pääomistaja ja uuden yhtymän kärkimies Mihail Hodorkovski oli jo ennestään Venäjän rikkain mies. Nyt hänellä on käsissään yksi maailman suurimmista öljy-yhtiöistä. Entinen kommunistinuori oli valmiina, kun Venäjän valtiollista omaisuutta yksityistettiin 1990-luvulla. Nyt hänestä on kehkeytynyt suurkapitalisti, jolla on käytössään valtavat resurssit.
Toinen asemiaan vahvistanut on Roman Abramovitsh, noin nelikymppinen Sibneftin pääomistaja. Hän saa kaupasta sekä hyvän hinnan että vahvan jalansijan uuteen yhtiöön.
Abramovitsh on samalla siperialaisen Tshukotkan läänin kuvernööri. Se sijaitsee Beringinsalmen kupeessa Alaskaa vastapäätä, siis mahdollisimman kaukana Moskovasta. Hänellä ei ennestään ollut alueen kanssa mitään tekemistä ja Tshukotkassa Abramovitsh on kuin mies toiselta planeetalta. Kuvernöörin asema tuo hänelle myös muodollista poliittista asemaa Moskovassa.
Venäjän rahamiehet, oligarkit, jakavat parhaillaan maata uudelleen keskenään, eivätkä ketkään ole niin mahtavia kuin ne, joilla on sananvalta öljybisneksessä.
Ratkaisuillaon merkitystä myös Suomen lähialueille. Viime syksynä Venäjän neljä suurinta öljy-yhtiötä ilmoittivat aikeestaan rakentaa öljyputki Siperiasta Murmanskiin, aikomuksena laivata sitä kautta mustaa kultaa Yhdysvaltain markkinoille.
Tästä projektista tuli kuitenkin poliittisen kädenväännön kohde, kun Venäjän pääministeri Mihail Kasjanov ilmoitti hallituksen vastustavan yksityistä öljyputkea. Tähän asti öljyputkien monopoli on ollut valtiollisella Transneftilla.
Nyt vaikuttaa siltä, että yksityiset yhtiöt ovat niskan päällä, vaikka Transneft ei sekään hevin luovuta asemiaan. Venäjän öljypeliä käydään erittäin kovilla kierroksilla, ja panoksetkin ovat suuret. Öljylle olisi ottajia, mutta se ei tahdo päästä kansainvälisille markkinoille. Muistissa on Suomenlahden hankala tankkeriliikenne viime talvelta.
Murmanskin öljyputkella olisi maailmanlaajuista strategista merkitystä. Jos se toteutuu, sen lankoja pitelevät käsissään muutamat venäläiset mahtimiehet. Heidän käsissään on samalla paljon koko Venäjän tulevaisuudesta.
Erikoista kyllä, juuri näiden miesten öljy-yhtiöt saattavat lopulta olla Venäjää modernisoiva voima. Kansainvälisesti operoivina ne tarvitsevat ympärilleen nykyistä paljon tehokkaampaa, toimivampaa ja avoimempaa yhteiskuntaa.