Presidenttiehdokas Ivan Rybkinin omituiset seikkailut nakertavat lisää uskoa Venäjän maaliskuun presidentinvaalien demokraattisuuteen.
Sunnuntaina helmikuun 1. päivänä löydettiin murhattuna asunnostaan Arkangelissa 27-vuotias televisiotoimittaja Jefim Suhanov. Hänen kerrottiin olleen rohkea ja suosittu paikallisen televisiokanavan journalisti, joka oli ehtinyt saada useita palkintoja. Paikallinen poliisi tutkii asiaa.
Tällaiset uutiset eivät ylitä enää kansainvälistä uutiskynnystä. Niistä on tullut nykypäivän Venäjällä liian yleisiä. Sananvapauden käyttö maassa on muuttunut riskiammatiksi.
Muttatämäntapaiset toistuvat uutiset ovat myös myrkyttäneet ilmapiirin Venäjällä sellaiseksi, että siellä ollaan valmiita uskomaan mitä tahansa mahdolliseksi. Parempaa esimerkkiä tuskin tarvitsee hakea kuin kateissa olleen presidenttiehdokas Ivan Rybkinin tapaus.
"Katoaminen" synnytti valtavan huhumyllyn, ja moni niin Venäjällä kuin sen ulkopuolella oli valmis heti hyväksymään mahdollisuuden, että presidentti Vladimir Putinia rajusti arvostellut Rybkin olisi vaiennettu.
Mutta murhenäytelmä kääntyikin farssiksi - perivenäläiseen tapaan. Kadonnut ehdokas ilmestyi ihmisten ilmoille Kiovasta, minne hän oli lähtenyt omien sanojensa mukaan noin vain rentoutumaan puhumatta kenellekään mitään ja seuraamatta uutisia. Selitykset vaikuttivat täysin epätodellisilta, mikä sinänsä sopii Venäjän presidentinvaalikampanjan henkeen.
Lähestyviä vaaleja on vaikea arvioida minkään normaalin mittakaavan mukaan. Yhtään vakavasti otettavaa vastaehdokasta Putinille ei ole. Samaan aikaan moni oli valmis heti ajatuksellisesti uskomaan, että nyky-Venäjällä jopa presidenttiehdokas saatettaisiin raivata pois tieltä.
Niin ei onneksi ollut tapahtunut. Sitä paitsi Rybkin saattoi itsensä niin naurunalaiseksi, ettei hänen mielipiteitään enää kukaan ota vakavasti. Jos kyseessä oli suunniteltu julkisuustemppu, jotain meni pahasti pieleen. Niin pahasti, että sekin on omiaan herättämään kysymyksiä.
Vähän ennen katoamistaan Rybkin moitti Putinia lehti-ilmoituksessa "Venäjän suurimmaksi oligarkiksi" ja julkisti väitteitä presidentin ja tämän lähipiiriin tiiviistä kytkennöistä liike-elämään. Rybkin puolestaan itse on saanut rahoitusta Lontoossa maanpaossa elävältä Boris Berezovskilta, Putinia vastustavalta suurliikemieheltä. Samaan aikaan yksi maan rikkaimmista miehistä, Jukos -öljy-yhtiön entinen pääjohtaja Mihail Hodorkovski, istuu yhä telkien takana epäselviltä tuntuvien syiden perusteella. Häntä pidettiin yhtenä mahdollisena Putinin kilpailijana.
Upporikkaitten oligarkkien todellinen asema Venäjän valtapelissä on yksi maan kulissien takaisista arvoituksista, eikä se ratkea presidentinvaaleissa. Se kamppailu käydään muualla kuin vaaliuurnilla.
Putinin haaste ei olekaan vastaehdokkaissa, vaan äänestysprosentissa, jonka pitäisi nousta yli 50:n. Jos osanotto vaaleihin jää tämän rajan alle, ei Putinkaan voi uudelleen asettua ehdolle, ja presidenttinä olo loppuu siihen.
Harva uskoo, että tämän annettaisiin tapahtua.
Suomenkaan poliittisen historian valossa ei pidä liikaa ihmetellä sitä, että istuvan presidentin valinta vaikuttaa jo etukäteen selvältä. Mutta Venäjällä ei ongelmana olekaan niinkään Putinin suosio, joka liikkuu 70 prosentissa, kuin maan erikoinen ilmapiiri. Tapaus Rybkinin nostama huhumylly kertoo pelosta, että maan demokraattisen kuoren alta voi löytyä jotain aivan muuta.