Etniset mellakat nostivat aivan yllättäen valokeilaan Kontupohjan kaupungin Karjalan tasavallassa. Kansallisuuksien väliset suhteet ovat Venäjän tulevaisuuden iso haaste.
Katutappelu rajantakaisessa pikkukaupungissa nousee harvoin otsikoihin, mutta uutiset Kontupohjasta ovat hätkähdyttäneet poikkeuksellisen monia niin Venäjällä kuin sen ulkopuolella viime aikoina. Syynä on tapahtuman täysin odottamaton luonne. Paikallinen väestö ja kaukasialaiset ottivat yhteen niin, että veri lensi ja ihmishenkiä lähti, ja jälkipyykkiä on pesty pitkään.
Kontupohja on tuiki tavallinen, metsäkombinaatista elävä pieni teollisuuskaupunki kaukana isoista keskuksista. Se sijaitsee Karjalan tasavallassa, joka puolestaan on Venäjän mittakaavassa reuna-alueita.
Tämäntapaisesta paikasta odottaisi kaikkein vähiten kuulevan uutisia kansallisuuksien välisistä kahakoista. Johtopäätös on ilmeinen: jos näin voi sattua Kontupohjassa, eikö silloin sama voi toistua paljon suuremmassa mitassa muualla Venäjällä?
Usein unohtuu, että Venäjä on hyvin monikulttuurinen maa. Erilaisia kansoja ja kieliä on maassa kymmenittäin. Kulttuurisesti ne peittyvät venäläisen ylivallan alle, mutta varsinaisesta rasismista ei yleensä voi puhua. Pikemminkin kyse on siitä, että pienet kuten suomensukuiset kielet ovat syrjäytyneet toisarvoiseen asemaan, josta niiden elvyttäminen on vaikeaa. Jossain tapauksissa, kuten viime aikoina Mari Elin tasavallassa, näitä pyrkimyksiä on myös tarkoituksellisesti tukahdutettu.
Mutta Kontupohjassa ei ollut kyse vanhoista vähemmistökulttuureista, vaan nykyajan uudesta ilmiöstä.
Entisen Neuvostoliiton eteläosista, Keski-Aasiasta ja Kaukasukselta on ollut käynnissä kansainvaellus joka puolelle Venäjää. Azerbaidzhanista, Armeniasta, Georgiasta ja Tadzhikistanista on lähtenyt arvioiden mukaan noin viisi miljoonaa ihmistä liikkeelle etsimään turvaa ja toimeentuloa. Näiden lisäksi ovat vielä kaikki Venäjän rajojen sisältä kuten Tshetsheniasta, Dagestanista ja Ingusiasta lähteneet lukemattomat ihmiset.
Sana "lukemattomat" on tässä tarpeen ottaa kirjaimellisesti, sillä monet ovat liikkeellä ilman mitään virallisia lupia tai papereita, eikä heidän määräänsä tiedetä. He eivät ole missään kirjoilla ja jäävät näin venäläisen yhteiskunnan jo muutenkin vähäisten turvaverkkojen ulkopuolelle.
Tuloksena on syntynyt ihmisryhmä, joka uusilla asuinsijoillaan erottautuu selvästi perinteisestä paikallisesta väestöstä ja joka joutuu hyvin usein syrjinnän ja rasismin kohteeksi. Kaupungeissa miliisi säännönmukaisesti poimii näitä "mustia" tai "eteläisiä" tarkastuksiin. Rasistinen, usein skinihenkinen ja äärikansallismielinen nuorison alakulttuuri on sekin Venäjällä voimissaan, ja tulokkaat saavat asian usein kokea nahoissaan.
Etelästä muuttaneiden on vaikea päästä kiinni normaaliin elämään. He päätyvät usein pimeisiin, kehnosti palkattuihin töihin. Menestyvämmän osan vaihtoehto löytyy tori- ja kioskikaupasta ja kahviloista, ja silloin herkästi sanotaan heidän vievän markkinat paikallisilta kauppiailta.
Juuri tällaisesta oli kyse Kontupohjassa - pienestä kahvilariidasta, joka paisui isoksi mellakaksi. Varsinainen syy oli paikallinen, mutta yhtä hyvin se olisi voinut tapahtua missä tahansa.
Olojen kehnous etelässä on ajanut ihmisiä maan sisäiseen pakolaisuuteen. Jos he jäävät pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle, Venäjällä on käsissään koko ajan paheneva ongelma kansallisuuksien suhteissa. Kontupohjan tapauksessa jännitteet näyttävät jääneen yhä kytemään.