Dmitri Medvedev nousi Venäjän presidentiksi kansan äänin mutta ennen kaikkea Vladimir Putinin valintana. Vasta tuonnempana selviää, kumpi heistä on vastedes maan todellinen johtaja.
Venäjän presidentinvaali sujui pienimpiä piirteitä myöten Kremlissä laaditun käsikirjoituksen mukaan. Niin kuin pitikin, uudeksi presidentiksi valittiin ylivoimaisella ääntenenemmistöllä nykyinen ensimmäinen varapääministeri Dmitri Medvedev. Niin kuin pitikin, hänen ääniosuutensa nousi yli 70 prosentin. Ja niin kuin pitikin, myös äänestysprosentti kohosi 70 prosentin tuntumaan. On hyvin vaikeaa kyseenalaistaa sitä, etteikö Venäjän uudeksi presidentiksi todella nouse kansan tuen saanut ehdokas.
Vaalien toteutus oli silti kaukana mallikelpoisesta. Kyseenalaisinta oli ehdokkaiden epätasapuolinen kohtelu julkisuudessa. Valtion ohjauksessa olevat tv-kanavat pitivät huolen siitä, että muilla ehdokkailla oli toivoton tehtävä pyrkiä esiin myönteisessä julkisuudessa paistatelleen Medvedevin varjosta.
Samanlainen rujo mutta tehokas varmistusmetodi on ollut käytössä kaikissa Venäjän viime aikojen vaaleissa. Kun vaalien tulokset ovat Kremlin ja presidentti Putinin kannalta väännetty mieleisiksi, maan kehitys on jatkunut vakaana. Tätä vakautta myös maan kansalaiset ovat pitäneet arvossa, onhan se samalla merkinnyt heille jatkuvaa elintason nousua.
Silti on lupa odottaa, että Venäjällä jo otettaisiin ratkaiseva askel kohti kansanvaltaista yhteiskuntaa. Suuren maan järjestelmän muuttaminen vie aikansa, mutta vakauden varmistamisesta ei saa tulla veruketta, jolla loputtoman kauan jarrutetaan siirtymistä aitoon demokratiaan ja luotettavasti toimivaan oikeusvaltioon.
Jos Medvedev on vaalipuheidensa mittainen johtaja, muutos voi olla tulossa. Hän on korostanut puheenvuoroissaan voimakkaasti henkilökohtaista, taloudellista sekä ilmaisun vapautta. Erityisen kovaa kritiikkiä oikeustieteellisen koulutuksen saanut poliitikko on esittänyt maan oikeuslaitoksesta ja lakien kunnioituksesta. Hänen tammikuisen kommenttinsa mukaan "yksikään eurooppalainen maa ei voi ylpeillä samanlaisella lain halveksunnalla (kuin Venäjä)". Maan tuomioistuimet hän haluaa irrottaa poliitikkojen vaikutusvallasta. Kaikki tuo on tervettä ja tervetullutta.
Venäjän ja Suomen suhteeseen tuskin tulee muutoksia. Suhteiden suurimpaan ongelmaan eli puutulleihin lienee turha odottaa Suomelle nykyistä olennaisesti parempaa ratkaisua. Jos Medvedev ajaa läpi oikeusvaltion vahvistamista, voi elättää toiveita, että liikenne itärajan yli muuttuu sujuvammaksi. Venäjän nykyinen pääministeri Viktor Zubkovhan totesi äskettäin, että se mikä rajoilla varsinaisesti kangertaa, on maan viranomaisten häpeämätön korruptoituneisuus.
Juuri nyt kaikkiin Medvedeviä koskeviin odotuksiin liittyy kuitenkin yksi suuri kysymys: mikä toukokuussa presidentiksi nousevan pietarilaisen todellinen valta Venäjällä on? Hän tulee presidentiksi virassa kahdeksan vuotta toimineen Putinin valitsemana henkilönä. Vallanvaihdon suureen suunnitelmaan kuuluu, että Putinista tulee pääministeri, jonka asema valtahierarkiassa on presidenttiä alempana.
Jos Venäjän perustuslakia ei muuteta, presidentti Medvedev voi milloin tahansa halutessaan potkaista pääministerin virastaan. Moni seikka viittaa kuitenkin siihen, että Putin haluaa vastedeskin pitää maan ohjaksia käsissään, joten Venäjä on kuin kaksipäinen kotka. Tämä vallanjaon ristiriita on suunnitelman suuri heikkous.
Sekä Medvedev että Putin ovat korostaneet keskinäistä yhteisymmärrystään. Epäilemättä sellainen nyt vallitseekin, mutta entä jos erimielisyyksiä kuitenkin syntyy? Voiko Medvedev kasvojaan ja arvovaltaansa menettämättä antaa periksi pääministerille? Ja jos hän ei anna, noudattaako Putin ylempänsä tahtoa.
Putin itse on tuoreissa lausunnoissaan antanut ymmärtää, että hän ottaa toimeenpanovallan tiukasti haltuunsa ja että presidentti on valtakuviossa enemmänkin perustuslain takuumies ja politiikan laajojen linjojen vetäjä. Teoriassa tuo voi toimia, mutta käytännön elämän toimivuudesta ei kannata sanoa mitään varmaa. Ainakaan historiasta ei löydy esimerkkejä siitä, että kahden vahvan johtajan malli toimisi. Yleensä jompi kumpi väistyy sivuun, joko vapaaehtoisesti tai pakosta.