Sunnuntain 15.10. Kalevassa oli grafiikan kanssa kuvattu mahdollista, mutta epätodennäköistä kriisiä Itämeren puitteissa ja kriisin vaikutuksia ajatuksella, että pitkittyessään se voisi tuoda meille pula-ajan.
Jos sotilaallinen kriisi Itämerellä todella puhkeaisi, johtaisi se ruotsalaisten ja monien läntisten analyysien mukaan Venäjän interventioon Gotlantiin ja muualle Ruotsiin. Sen seuraukset olisivat ihan toista luokkaa, kuin lehdessä kuvatut.
Gotlanti sillanpääasemana länttä vastaan koetaan kaikkialla niin merkittäväksi, että Yhdysvallatkin demonstroi mukanaoloaan Aurora 17 -harjoituksessa ensilinjan aseistuksella. Patriot-torjuntaohjukset eräänä kärkenä ja erilaiset ilma-aseen osat mukaan roolitettuina.
Tällä Yhdysvallat halusi osaltaan (Naton puolesta) osoittaa, missä raja kulkee.
Yhdysvallat näkee asian toisin kuin artikkelin kirjoittaneet. Sen kartalla koko Skandinavia – Ruotsi ja Norja – on kuin saari Venäjän läntisellä sivustalla.
Zapadin ja muiden aiempien todella valtavien harjoitusten yhteydessä – toisinaan nimellisesti ja osiin jaettuna - on harjoitettu yli 100 000 joukkoja ja niiden muutaman päivän sotavalmiuteen saattamista Kuolasta aina Ukrainaan saakka.
Jos kriisi syttyisi, ei keskelle Itämerta piirrettäisi katkoviivaa jakolinjana, kuten oli lehden grafiikassa. Laivareitti avoimen Ahvenanmeren yli Turusta Tukholmaan ei varmaankaan toimisi, vaikka itse Ahvenanmaa kierrettäisiin.
Mikä olisi demilitarisoidun Ahvenanmaan tilanne, kun sekin on sotilaalliseksi avainalueeksi laskettu?
Venäjän Pohjoinen laivasto ja maan muut pohjoiset joukot on valjastettu ja harjoitettu Pohjois-Norjan alueiden haltuunottoon. Merivoimat sukellusveneillään pyrkisivät sulkemaan Norjanmeren, kuten ilmavoimatkin, toisin sanoen saartamaan Norjan ja samalla myös Ruotsin.
Gotlannin haltuunotto olisi Itämeren osalta aloitus, mutta invaasion tavoite on myös muiden Ruotsin kohteiden haltuunotto. Tukholman alueen strategiset pisteet olisivat samaan aikaan ohjusten maaleina.
Tätähän Venäjä jo kertaalleen harjoitteli, kun se suoritti vuonna 2013 demonstraatiomaisesti ”pääsiäishyökkäyksen” sotilaallisesti nukuksissa ollutta Ruotsia vastaan.
Kolmas strateginen kohdealue olisi Göteborgin alue satamineen ja lentokenttineen, jotka ovat isäntämaasopimuksin lännen avun sisääntuloalueita.
Skandinaviasta tulisi nopean venäläisen invaasion ja sen kaukotoiminta-aseiden tukipiste torppaamaan kaikkea läntistä apua, jota oikeastaan vain Yhdysvallat voisi potentiaalisesti antaa. Silläkin olisi tilanteeseen herättyään ongelmia toimittaa mittavaa apua aavan meren yli, jos vielä vastaanottopää ei enää toimisi.
Länsi-Euroopan Nato-mailla ei ole sotaan valmistautuneita joukkoja ja niiden kapasiteetti on vain puolittainen kirjavahvuudesta.
Näin oltaisiin pian ydinsodan partaalla.
Eurooppa eikä Natokaan ole valmis Itämeren kriisiin, mutta Venäjä on sitä aktiivisesti ja massiivisesti harjoitellut. Miksi, jos kaikki edellä kuvattu on epärealistista visiota ja siten enemmän kuin todennäköistä?
Ruotsin oma visio kertoo, että maassa katkeaisi siviili-ilma-alusliikenne heti ja kaikki muukin logistiikka olisi ongelmissa päivien kuluessa, kun energiantuotto rajoittuisi, rahahuolto katkeaisi ja kaikenlainen jakelu tyrehtyisi kyberiskuista johtuen polttoaineita myöten.
Suomiko sitten vielä porskuttaisi täällä yksinään Venäjän ja Skandinavian välissä?
Niin, pahin skenaario on tietysti epätodennäköisin, mutta puolitotuudet eivät myöskään ketään hyödytä, eikä niihinkään pidä luottaa.
Hannu Vallas
ilmailutoimittaja, Pirkkala
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.