Marraskuu 1956: Neuvostojoukot vyöryvät Unkariin. Elokuu 1968: Neuvostoliiton johtamat Varsovan liiton joukot vyöryvät Tshekkoslovakiaan. Joulukuu 1979: Neuvostoliiton joukot vyöryvät Afganistaniin. 1990-luvun taite: nippu Neuvostoliiton sisäisiä tapahtumia, joissa se yrittää väkivalloin estellä hajoamistaan. Elokuu 2008: Venäjä ottaa yhteen Georgian kanssa.
Marraskuu 1956 tukahdutti kuplinnan Itä-Euroopassa. Elokuu 1968 jäädytti sosialistileirin pysähtyneisyyden tilaan. Joulukuu 1979 sitoi Neuvostoliiton Afganistaniin vuosikymmeneksi. 1990-luvun vaihteessa väkivallan käyttö vain kiihdytti neuvostovaltiota repineitä keskipakoisvoimia. Elokuun 2008 seurausvaikutuksia voi vasta arvailla, mutta se on pannut hälytyskellot soimaan joissakin entisissä neuvostotasavalloissa.
Venäjä on kutsunut entisen Neuvostoliiton Venäjän ulkopuolisia osia lähiulkomaiksi. Termi tarkoittaa, että Venäjä pitää niitä enemmän tai vähemmän omana etu- ja takapihanaan. Tämä tonttipolitiikka on kokenut pahimman takaiskunsa Baltiassa, jonka valtiot ovat hakeutuneet EU:n ja Naton suojiin.
Läntiset reaktiot Venäjä-Georgia-otteluun ovat olleet odotettuja: vaihtelevaa kädenvääntelyä, vaihtelevin äänenpainoin. Näin oli muuten myös 1956 ja 1968. Afganistanin miehitys johti muun muassa Moskovan olympialaisten boikottiin. Venäjän lähialueiden reaktiot sotaan Georgiassa ovat olleet niiden herkkään asemaan nähden Venäjän kannalta yllättävän nuivia. Venäjän kanssa hyvissäkin väleissä olevat IVY-maat ovat ottaneet sotaan kantaa pyörein sanakääntein. Kaiken huippu oli, kun Venäjän uskollisimpana apurina pidetty Valko-Venäjä tyytyi vain toivomaan rauhanomaista ratkaisua. Tämä oli niin harvinainen temppu, että Venäjän Minskin-suurlähettiläs ihmetteli sitä ääneen. Sen jälkeen Valko-Venäjä sentään esitti osanottonsa sodan uhreille.
Suurin mielenilmaus nähtiin, kun Ukrainan, Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan johtajat esiintyivät tiistaina Tbilisin mielenosoituksessa Georgian ahtaalla olevan presidentin Mihail Saakashvilin rinnalla. Ukrainan presidentti Viktor Jushtshenko julisti, että vapauden puolesta kannattaa taistella. Puolan presidentin Lech Kaczynskin viesti oli: "Naapurimme ajattelee, että se voi voittaa meidät. Me sanomme sille ei."
Viro, Latvia ja Liettua ovat olleet konfliktin ajan ottaneet äänekkäästi kantaa Georgian puolesta. Koska Georgian johdon verkkosivut joutuivat Venäjän verkkosodankäynnin kohteiksi, sen lausuntoja saattoi lukea Kaczynskin kotisivuilta. Natossa verkkoturvallisuuteen erikoistuva Viro antoi sekin verkkotukea Georgialle.
Venäjän suora voima osui Georgiaan, mutta epäsuora viesti oli tarkoitettu etenkin Ukrainalle. Ulkoministeri Sergei Lavrov syytti BBC:n haastattelussa Ukrainaa nimeltä Georgian aseistamisesta. Ukraina puolestaan ilmoitti viime sunnuntaina, että se voi tukkia Venäjän Mustanmeren laivaston alusten paluun Sevastopolin tukikohtaan Krimille, jos ne osallistuvat Georgian vastaisiin sotatoimiin. Venäjä kutsui uhkausta "uudeksi vakavaksi Venäjän vastaiseksi askeleeksi". Sitten Jushtshenko päätti, että Venäjän on ilmoitettava kolme päivää etukäteen sotilasvoimien siirtokäskyistä Ukrainan alueella ja että Ukrainan viranomaiset voivat muuttaa niitä. Päälle päätteeksi Jushtshenko ilmoitti haluavansa neuvotella Sevastopolin tukikohtaa koskevan sopimuksen nopeasti uusiksi. Vanha sopimus olisi katkolla vasta 2017.
Kaikkinensa Venäjän toimet Georgiassa ovat entisille neuvostotasavalloille ja Itä-Euroopan entisille sosialistimaillekin kylmä tuulahdus menneisyydestä. Lisäksi entisissä neuvostotasavalloissa asuu monta miljoonaa venäläistä, joiden etuja Venäjä valvoo sodan jälkeen varmasti entistä tiukemmin.
Esimerkiksi Etelä-Ossetiassa Venäjä on jakanut halukkaille Venäjän passeja jo pitkään. Venäjä sanoo puolustavansa omia kansalaisiaan, missä tahansa he sitten asuvatkin. Esimerkiksi Ukrainassa, Latviassa ja Virossa on erittäin suuri venäläisvähemmistö. Näissä maissa arvattavasti mietitään, luotiinko nyt Georgiassa ennakkotapaus, johon Venäjä saattaisi tarpeen tullen vedota. Viron pronssipatsaskriisin olisi tuskin tarvinnut kiristyä paljonkaan, että ennakkotapaus olisi nähty jo silloin.
Kaivellaanpa vielä historiaa. 1956 Unkarin johtoon noussut Janos Kadar perusti ensin väliaikaishallituksen Neuvostoliiton puolella rajaa ja ajoi sitten Budapestiin miehittäjän panssariautolla. 1968 Kreml sai joiltakin tshekkitovereilta avunpyyntökirjeen, jonka aitoudesta on ristiriitaisia tietoja. 1979 Neuvostoliitto sanoi miehittäneensä Afganistanin sen pyynnöstä. Etelä-Ossetian hallituksen verkkosivuilta löytyy viime viikon perjantaina Venäjälle esitetty avunpyyntö. Apua tuli nopeasti ja kitsastelematta.