Venäjän vaalitaistelun kohokohta on toistaiseksi ollut, kun television vaalikeskustelun jälkeen muutamat osanottajat Vladimir Zhirinovskin johdolla kävivät tv-studiossa toistensa kurkkuun.
Tästä välikohtauksesta voisi päätellä, että Venäjän sunnuntaisiin duuman vaaleihin valmistauduttaisiin erityisen kiihkeissä tunnelmissa ja mielenkiinto olisi huipussaan. Valitettavasti todellisuus on täsmälleen päinvastainen. Erään gallupin mukaan parlamentin alahuoneen kokoonpano on yhdentekevä 70 prosentille äänestäjistä.
Tämä tuntuu länsimaalaisesta kummalliselta, sillä yksipuoluejärjestelmän murenemisestä on kulunut vasta vuosikymmen. Mielenkiinnon puutteelle on kuitenkin syynsä. Parlamentista on tullut varsinkin Putinin kaudella pelkkä kumileimasin. Todellista valtaa käytetään muualla, ennen muuta presidentin hallinnossa. Duuman tehtäväksi on jäänyt ylläkuvatun kaltaisen poliittisen teatterin pyörittäminen.
Syy on osin järjestelmässä. Venäjä ei ole parlamentaarinen demokratia, sillä hallitus on presidentin nimittämä eikä millään tavalla riippuvainen parlamentin luottamuksesta. Valkoisen talon piiritykseen johtaneen parlamenttikapinan jälkeen Venäjän presidentille leivottiin suuremmat valtaoikeudet kuin konsanaan Yhdysvaltain tai Ranskan presidentille.
Jeltsinin kaudella parlamentti oli kaikesta huolimatta jonkinlainen vastavoima Kremlille. Vladimir Putinin neljän vuoden aikana duuma on alistunut presidentin myötäilijäksi. Aikaisemmin kovaa meteliä pitäneet zhirinovskilaiset ja kommunistitkin ovat olleet useimmissa kysymyksissä presidentin linjoilla. Oikean laidan puolueet ovat yhä kriittisiä, mutta niiden ääni ei kuulu tiedotusvälineissä, joista valtaosa on Kremlin talutusnuorassa.
Sunnuntaisten vaalien jälkeen tilanne tuskin huononee Putinin kannalta. Kaikki gallupit ennustavat suurta vaalivoittoa uudelle puolueelle nimeltään Yhdistynyt Venäjä. Sen vaaliohjelma voidaan kiteyttää yhteen sanaan: Putin. Puolue ammentaa härskisti presidentin suosiosta.
Yhtenäisen Venäjän vaalilupaukset kuuluvat kategoriaan "kaikkea hyvää kaikille". Tärkeämpää on, että puoluetta myydään Putinin ja muiden tunnettujen venäläispoliitikkojen kasvoilla. Puolueen äänestyslistan kärkipaikoilla on sellaisia nimiä kuin sisäministeri Boris Gryzlov, hätätilaministeri Sergei Shoigu ja Moskovan pormestari Juri Luzhkov. Heistä korkeintaan Gryzlov tulee ottamaan parlamenttipaikan vastaan, muut palaavat hyvin maksettuihin virkoihinsa ja kansanedustajiksi tulee tuntemattomia suuruuksia.
Duuman vaaleja tärkeämmät pidetään ensi maaliskuussa, jolloin äänestetään presidentistä. Mahdollisia voittajasuosikkeja on vain yksi, nykyinen viranhaltija Vladimir Putin. Hän tarvitsee kuitenkin kuuliaisen parlamentin, jos aikomuksena on päästä kolmannelle kaudelle vuonna 2008. Se nimittäin edellyttää perustuslain muutosta, koska nykyinen laki hyväksyy vain kaksi kautta.
Ei tietystikään pidä odottaa liikaa venäläiseltä demokraattiselta mielenlaadulta kommunistisen diktatuurin ja jeltsiniläisen anarkian jälkeen. Kun ylimpänä haaveena on vahva johtaja, on turha ihmetellä gallup-tulosta, jonka mukaan Yhtenäinen Venäjä selvisi parhaiten tv:n vaalitenteistä. Asiassa ei ole muuta kummallista kuin että puolue kieltäytyi osallistumasta niihin.