"Presidentti Boris Jeltsin ei koskaan suostunut tiedotusvälineiden haltuunottoon. Tällä hetkellä Venäjällä ei juuri vapaita tiedotusvälineitä ole. Maata hallitaan television avulla. Viestit on tehty helppotajuiseksi ja yhdensuuntaistettu", arvioi Suomen PEN:in puheenjohtaja, kääntäjä ja Venäjä-asiantuntija Jukka Mallinen. PEN on kansainvälinen kirjailijoiden sananvapausjärjestö.
Mallinen puhui maanantaina Oulussa sananvapaudesta ja siitä, miltä Venäjä ja maailma näyttävät toimittaja Anna Politkovskajan murhan jälkeen. Kirkkotorin koulutuskeskuksessa pidetyn esitelmä-ja keskustelutilaisuuden järjesti oululainen Merikoskikerho ry.
"Vastikään Moskovassa eräs toimittaja selvitti, että televisiokanavien päätoimittajille lähetetään joka aamu Kremlistä ´temnik´ eli teemalista. Siinä selvitetään, mitkä ovat päivän tärkeitä asioita ja miten niitä tulee käsitellä", Mallinen selvittää.
"Systeemi on sama kuin neuvostoaikana, paitsi että nykyään asiat hoidetaan paljon uskottavammin. Neuvostopropaganda toimi niin, ettei siihen kukaan enää uskonut. Tänä päivänä kaikki tapahtuu taitavasti."
Vaikka 1990-luvulla Venäjällä elettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen aika kaoottisessa tilassa, sananvapaus sentään toteutui lähes täydellisenä. Nykyään Novaja Gazeta -lehti, Politkovskajan entinen työpaikka, on Mallisen mielestä Venäjän viimeinen vapaa tiedotusväline.
Laillisuus on heikoilla
Politkovskaja olikin tietyssä mielessä neuvostoliittolainen toisinajattelija.
"Hän opiskeli 1970-luvulla Moskovan yliopistossa, joka oli aika dissidentti paikka. Ihmiset, jotka eivät viihtyneet Neuvostoliitossa huomasivat tuolloin, että sellaiset asiat kuin hyvinvointi, demokratia ja oikeusvaltio ovat tärkeitä - usein vielä aika idealistisesti nähtyinä", sanoo Mallinen.
"Politkovskaja oli rohkea ääni. Hän edusti myös ihmisyyttä samaan tapaan kuin Mahatma Gandhi tai Äiti Teresa. Läntisiä tiedotusvälineitä Politkovskajan murha kiinnostaa, koska elämme täällä pumpulissa. Meillä ei ole vastaavanlaisia olosuhteita eikä ihmisiä."
Venäjällä laillisuus toteutuu heikosti, minkä takia oikeusvaltion periaate erityisesti korostuu yhteiskunnan tilaa arvostelevien puheissa.
"Jo Aleksanteri II yritti kopioida maahan englantilaista lainsäädäntöä, muun muassa valamiesoikeutta. Mutta Venäjää vaivaa yhä vain se ongelma, että lakien täytäntöönpano ontuu. Esimerkiksi perustuslaki ja sen takaamat perusoikeudet ovat tällä hetkellä oikein hyvät. Ongelma tulee esille siinä, että laista ei kukaan välitä. Laeilla ja asetuksilla sekä laittomilla käytännöillä perustuslaki on muutettu kuolleeksi kirjaimeksi."
Suomessa sosiaalipornoa
Mallisen mukaan Suomessa ei sananvapaudesta puhuta tarpeeksi.
Median lisääntynyt riippuvaisuus kaupallisista tahoista on irrottanut sitä poliittisista kytköksistä, jolloin varjopuoliksi muodostuvat viihteellistyminen ja pinnallistuminen.
Kriittistä journalismia uhkaa sortuminen sosiaalipornoon ja yksityiselämän skandaaleihin, vaikka meillä ei varsinaisesti tule vastaan kiellettyjä teemoja tai aihepiirejä joitakin yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta.
Suomessa PEN kritisoikin pääsääntöisesti vain julkaisemisen ja sananvapauden pinnallistumista ja kaupallistumista.
"Suomi on keskinäisen kehumisen kerho. Olemme tyytyväisiä itseemme, mikä yleensä tietää pahaa. Poliitikkoja käsitellään silkkihansikkain, ja taloutta varsinkin. Ville Rannan Muhammed-pilakuvasta aiheutuneen kiistan kaltaiset ilmiöt paljastavat, että mekin olemme taipuvaisia alistumaan fanaatikkojen kiristykseen."