Muistaako joku vielä Anna Politkovskajan, kirjailijan, toimittajan ja ihmisoikeusaktivistin?
Politkovskaja löytyi kuoliaaksi ammuttuna moskovalaisen asuintalonsa hissistä lokakuussa 2006. Ruumin vierellä oli äänenvaimentimella varustettu pistooli. Joidenkin lehtitietojen mukaan Politkovskajaa oli ammuttu neljä kertaa. Kaksi kertaa sydämen kohdalle, yksi luoti olkapäähän ja vielä yhdellä luodilla päähän oli varmistettu, ettei ihmisoikeusaktivisti varmasti jää henkiin. Valvontakameroille on tallentunut ilmeisen murhaajan hahmo.
Ei mikään tavallisen roiston tekemä ryöstömurha. Monet vakavasti otettavat tarkkailijat ja asiantuntijat osoittivat välittömästi syyttävällä sormella Venäjän tiedustelupalvelua ja vaativat murhan puolueetonta selvittelyä.
Venäjällä puolueeton tutkinta tarkoitti sitä, että Venäjän poliisi tutki itse tapauksen.
Farssihan siitä tuli. Syyllisiä ei löydetty. Murhasta suoraan syytettyjen joukko kutistui erinäisten vaiheiden jälkeen kolmeen. Heidät vapautettiin helmikuussa syytteistä. Korkeimman oikeuden päätös kumosi alioikeuden vapauttavan päätöksen, ja oikeudenkäynti alkaa uudelleen elokuussa.
Eli hyvää päivää, kirvesvartta. Edes oikeusvaltion näytteleminen ei onnistu Venäjältä.
Politkovskaja ei ole ainoa lajiaan. Pari viikkoa sitten Tsetsenian kidutuksia tutkinut historianopettaja Natalia Estemirova pakotettiin tuntemattomaan autoon aamulla kotitalonsa edustalla Groznyissa. Hänen ruumiinsa löytyi myöhemmin päivällä Ingushian puolelta. Estemirovaa oli BBC:n mukaan ammuttu useita kertoja rintaan ja päähän.
Vankien asemaa Venäjän Karjalassa puolustanut Andrei Kulagin löytyi tapettuna 10. heinäkuuta Petroskoin liepeiltä, tsetseenisiviilejä puolustanut asianajaja Stanislav Markelov murhattiin tammikuussa, samoin hänen seurassaan ollut toimittaja.
Helsingin Sanomat kertoi oppositioaktiivin ja Kremlin vallanpitäjiä arvostelleen verkkosivuston pitäjän Magome Jevlojevin tapauksesta. Tämä kuoli poliisin käsittelyssä Ingushian lentokentällä vuosi sitten. Virallisen selityksen mukaan Jevlojev oli koettanut tarttua poliisin aseeseen, joka laukesi. Luoti osui Jevlojevin päähän.
Hirveän helposti Venäjällä kuolee joko salamurhaajan luotiin tai poliisin vahingonlaukaukseen, mikäli sattuu intoilemaan ihmisoikeuksien parissa.
Entä muistatteko, kun puolustusministeri Jyri Häkämies pari vuotta sitten poikkesi Venäjällä ja piti kuuluisan puheensa, jossa Venäjä mainittiin kolmesti?
Puheesta nousi Suomessa möykkä, joka sai kuulonhuoltoliitonkin varpailleen. Häkämiestä leipoi verbaalisesti turpiin jokainen kynnelle kykenevä suomalaispoliitikko. Pääministeri Matti Vanhanen löysi puheesta painotuseroja ja presidentti Tarja Halonen muistutti ministereiden edustavan Suomea myös ulkomailla.
Häkämiehen puhe oli oikeasti hyvä. Sisältö oli linjassa hallitusohjelmaan kirjatun kanssa. Suomea ei viety Natoon, ei USA:n syliin eikä Venäjälle uhiteltu. Ruudin pysyminen kuivana viittasi puolustuskykyyn ja -tahtoon. Venäjä luokiteltiin "turvallisuushaasteeksi", ei "uhkaksi". Perustelut olivat nekin paikallaan. Häkämiehen kimppuun käytiin sisäpoliittisista, ei ulkopoliittisista syistä.
Aivan samanlainen into kommentointiin tuntuu puuttuvan valtion ylintä johtoa myöten, kun Venäjältä kantautuu uutisia ihmisoikeusaktivistien murhista. Sokea Reettakin näkee, että murhat ovat poliittisesti motivoituja. Vaikka niitä ei toteutettaisikaan Venäjän viranomaisten suorasta käskystä, kauhean korkealla niiden tutkiminen ei ole Venäjän viranomaisten tärkeysjärjestyksessä.
Venäjän hallinto viestittää jokaiselta tasoltaan, etteivät ihmisoikeudet, sananvapaus ja oikeusvaltio ole sille kauhean tärkeitä. Murhatutkimusten tuloksilla ei ole kauheaa kiirettä. Kyllä tämä viesti on paljon painavampi kuin suomalaisen ministerin puhe, jossa Venäjä mainitaan kolmesti.
Kun presidentti Tarja Halonen mielellään esiintyy ihmisoikeuksien puolustajana - ja varmasti aidosti esiintyykin - halu arvostella Venäjää sen haluttomuudesta toteuttaa sellaista perusarvoa kuin sananvapautta puuttuu tykkänään.
Helpompaa on tukistaa kokoomuslaista ministeriä. Eipähän ainakaan naapurisopu kärsi.