Jyri Häkämiehen puhe on helppo tulkita väärin niin, että Venäjä olisi Suomelle kasvava sotilaallinen uhka. Häkämiehen sanavalinnat yllättivät, mutta tulkinnoissa ei kannata sortua ylireagointiin.
Puolustusministeri Jyri Häkämies kertoi torstaina washingtonilaisen tutkimuslaitoksen yleisölle seuraavaa: "Maantieteellisen sijaintimme vuoksi kolme suurinta turvallisuushaastetta Suomelle tänään ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Eikä vain Suomelle, vaan kaikille meistä".
Häkämiehen puhe kohautti liturgiasta vapaana avauksena. Suomen ministeri puhui kerrankin asioista niiden omilla nimillä. Silti yhtä perustellusti jo tätä lyhyttä sitaattia voi pitää osoituksena poliittisesta kokemattomuudesta ja historiattomuudesta.
Häkämiehen mukaan "Venäjä, Venäjä ja Venäjä" ovat turvallisuushaasteita "tänään" - ikään kuin itsenäisen Suomen historiassa olisi ollut jokin aika, jolloin isoa itänaapuria ei olisi pitänyt ottaa huomioon. Vaikka sitä ei aina ääneen ole sanottukaan, Suomen puolustusvoimien olemassaololle ei juuri muita merkittäviä motiiveja ole ollut. Siinä suhteessa tilanne ei ole muuttunut mitenkään. Suomen ja Venäjän rajaa on siirretty vuosisatojen aikana monen sodan älkeen.
Entä ketä ovat ne "kaikki meistä", joille Venäjä myös on haaste? Kenen kanssa Häkämies on muiden tietämättä liittoutunut niin, että Venäjä on vastapuolella?
Häkämies oli oikeassa huomauttaessaan geopolitiikan palanneen takaisin. Vaurastuva ja itsetuntoaan vahvistava Venäjä kasvattaa armeijaansa ja hakee paikkaansa vahvana maailmanpolitiikan toimijana. Toisaalta asiat ovat suhteellisia. Häkämies piti puheensa maassa, joka vastaa yksin lähes puolesta koko maailman varustelukuluista. Ei ole kumma, jos Moskovassa ja Pekingissä halutaan tähän jotenkin vastata.
Ministeri sanoi, että olisi hölmöä pitää uutta Venäjää uhkana Suomen turvallisuudelle. Samalla hän pohdiskeli, kuinka Venäjä vedetään mukaan vastuulliseksi toimijaksi omalla maailmankolkallamme. "Ehkä helpommin sanottu kuin tehty", Häkämies päätteli.
Toisin sanoen Suomen puolustusministerin mielestä Venäjä ei tällä hetkellä ole vastuullinen toimija. Se on rohkea lausunto maasta, joka on nyt syvemmällä Naton yhteistyörakenteissa kuin Suomi konsanaan, joka on paljon avoimempi kuin Neuvostoliitto koskaan oli ja jonka kauppa kasvaa kohisten.
Häkämiehen yleisö Yhdysvalloissa oli pieni - kyseessä oli vain rutiininomainen esitelmä muiden joukossa -, mutta Suomessa tekstiä on tavattu senkin edestä. Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja lähes poltti päreensä, ja presidentti Tarja Halonen esitti varauksia. Pääministeri Matti Vanhasen mielestä puheessa oli painotuseroa Suomen linjan kanssa, ja hän piti sitä Häkämiehen henkilökohtaisena näkemyksenä. Silti hän kiitteli myös Häkämiehen suorapuheisuutta.
Kohussa on enemmän kyse retoriikasta kuin asiasta. Häkämiehen pohdiskelu EU:n ja Naton yhteistoiminnasta ja pohjoisen Euroopan geopolitiikasta on selkeää ja hyvää analyysia. Diplomatiassa on kuitenkin tapana varoa väärinkäsityksiä. Nyt Häkämies tarjoaa niitä oikein tarjottimella. Hänen ilmaisunsa on helppoa nostaa yhteyksistään ja värittää entisestään.
Suorapuheisuutta Häkämiehellä riittää. Valtiomiestaidossa voi olla vielä opettelemista. Suomen ulkopolitiikan pysyvä tosiasia on, että ovet on kyettävä pitämään auki joka suuntaan. Nuo ilmaisut eivät vielä kuitenkaan läimäytä niitä kiinni.