Näyttävien uutisten tahti on ollut tiivis. Venäjän laivasto aikoo asettautua taas pysyvästi Välimerelle. Venäjä aloittaa mereltä laukaistavan ballistisen ohjuksen sarjatuotannon. Venäjä testasi maasta laukaistavaa uutta mannertenvälistä ballistista ohjusta. Venäjän pitkän kantaman pommikoneet tekevät partiolentoja lähelle Yhdysvaltain tukikohtia. Venäjä otti käyttöön uuden tutka-aseman, joka näkee pohjoisnavalta Afrikkaan. Venäjän pommikoneet lentävät pohjoisnavalle.
Litaniaa pelkästään tänä vuonna julki tulleista, Venäjän asemahdin vahvistumisesta kertovista tapahtumista voisi jatkaa miltei loputtomiin. Viestivirta on niin sankka ja johdonmukainen, että on paikallaan analysoida, mistä tässä kaikessa on kysymys.
Neuvostoliitto oli sotilasmahtina voimakkaimmillaan Yhdysvaltain luokkaa. Varustelukilpa imi kuitenkin voimia niin paljon, että jättiläinen putosi savijaloiltaan. 2000-luvun alkupuolelle asti Venäjän asevoima oli alennustilassa.
Tahti on muuttunut sen jälkeen. Venäjän valtion kassa pursuaa öljyrahaa, ja käytännössä Venäjä on jo velaton. Venäjän Suomen-suurlähettiläs Aleksandr Rumjantsev ilmaisi asian yksinkertaisesti: Venäjältä riittää nyt kerosiinia ilmavoimienkin tarpeisiin.
Melkoinen osa rahavirrasta ohjataan Venäjän sotilaallisen voiman palauttamiseen kohti kylmän sodan tasoa. Verrattuna Yhdysvaltoihin Venäjän sotilasmenot ovat yhä lilliputtiluokkaa. Kaksikon sotilasbudjetteja ei voi silti verrata suoraan toisiinsa, sillä Neuvostoliiton tapaan Venäjänkään todellisista varustelumenoista ole vuorenvarmaa tietoa. Lisäksi Venäjä varustautuu Yhdysvaltoja kustannustehokkaammin.
Venäjän varustautumiselle voi nähdä useita syitä. Sotilaallinen mahti on perinteiselle suurvallalle jo itsetuntokysymys ja arvo sinänsä. Osa buumista selittyy sillä, että Venäjä vastaa Yhdysvaltain Puolaan ja Tshekkiin suunnittelemaan ohjuspuolustusjärjestelmään sekä Naton tuloon aivan naapuriinsa. Kolmanneksi Venäjä valmistautuu suojaamaan taloudellisia intressejään, etenkin öljyn ja maakaasun kuljetusreittejä ja putkia. Tästä on selviä viitteitä esimerkiksi Suomenlahdelta ja Välimereltä.
Tämän kaiken ohella sietää miettiä, aikooko Venäjä haastaa Yhdysvallat taas ydinasekilpaan. Esimerkiksi toukokuussa Venäjä ilmoitti tehneensä onnistuneen kokeen uudella mannertenvälisellä ballistisella ohjuksella RS-24:llä. Ballistinen ohjus tarkoittaa ohjusta, joka laukaistaan lähes pystysuoraan korkealle lentoradalle, josta raketti tai sen kärki tai yksi monista kärjistä putoaa kohteeseensa.
"Tästä päivästä lähtien Venäjällä on uusia ohjuksia, jotka pystyvät lyömään mitkä tahansa olevat tai tulevat ohjuspuolustusjärjestelmät", 1. varapääministeri Sergei Ivanov julisti ohjuskokeen aikoihin. Heti Ivanovin perään ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi, että asevarustelukilpa on taas alkamassa ja että "strategista vakautta vaurioitetaan". Syyksi tähän hän mainitsi Yhdysvaltain suunnitteleman ohjuspuolustusjärjestelmän. Lavrov jätti häveliäästi sanomatta, että ydinaseiden niin sanottu kauhun tasapaino eli strateginen vakaus järkkyi Yhdysvaltain hyväksi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.
Elokuussa Venäjä laukaisi onnistuneesti mannertenvälisen ballistisen ohjuksen sukellusveneestä ja ilmoitti aloittavansa sarjatuotannon. Kesäkuussa presidentti Vladimir Putin sanoi, että Venäjä aikoo maalittaa ballistiset ohjuksensa kylmän sodan ajan tapaan taas Eurooppaan, jos Yhdysvallat toteuttaa ohjuspuolustussuunnitelmansa.
Vaikka Suomi painii aivan eri sarjassa, uutiset Venäjältä eivät ole sillekään pikkujuttu. Lähialueiden tapahtumat vaikuttavat suoraan Suomen turvallisuuteen. Epäsuorat vaikutukset voivat ulottua Suomeen, jos Yhdysvaltain ja Venäjän kumppanuudesta varuillaanoloksi kääntyvä yhteiselo repeää pitelemättömäksi asevarusteluksi. Se nostaisi tapetille ohjusten lentoradat ja ohjusten torjunnan aivan kylmän sodan tapaan. Tuolloin Neuvostoliitto hiillosti Suomea Yhdysvaltain risteilyohjuksista, joiden lentoradat olisivat kulkeneet Suomen yli Neuvostoliittoon. Tämäntyyppistä keskustelua voi vain kiihdyttää se, että kilpa pohjoisten merialueiden luonnonvarojen hallinnasta on jo alkanut.
Poliitikot ovat tyytyneet toistelemaan, että Suomi seuraa Venäjän sotilaallista kehitystä ja että tätä koskenut vuoden 2004 puolustusselonteon ennuste osui oikeaan. Seuranta ja oikeat kehitysarviot ovat tärkeitä. Vieläkin tärkeämpiä ovat johtopäätökset, joita tehdään ensi vuona valmistuvassa uudessa selonteossa.
Etelä-Savon tuleva maakuntajohtaja, sanavalmis Matti Viialainen sanoi äsken Suomen Kuvalehden haastattelussa: "Leipä idästä, turva lännestä." On sitä tyhmemminkin sanottu.