Jaetun Kyproksen kummallakin puolella lauantaina pidettävien kansanäänestysten lähestyessä on päivä päivältä käynyt yhä ilmeisemmäksi, että tuloksena on oleva saaren kahtiajaon jatkuminen.
Melko varmasti kreikkalainen etelä äänestää ei ja turkkilainen pohjoinen kyllä. Tällöin vain saaren kreikkalainen osa liittyy EU:iin. Viimeiset gallupit kertovat äänestäjäkunnasta noin 65 prosentin etelässä äänestävän ei, ja noin 60 prosentin äänestävän pohjoisessa kyllä.
Lopullisen laukauksen jo syvällä uineeseen rauhanlaivaan ampui keskiviikkona Venäjä. Ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen se käytti sille YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä kuuluvaa veto-oikeutti ja esti siten neuvoston päätöslauselman uusista Kyprosta koskevista turvatakuista ja -toimista. Turvallisuusneuvoston päätös oli viimeinen - ja jo hieman epätoivoinen - yritys taivutella kreikkalaiset äänestämään kyllä.
Eteläpuolen suurimman puolueen, vasemmistolaisen Akelin päätettyä asettua kielteiselle kannalle, tilanne alkoi näyttää uhkaavalta. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi tarjota Akelille tilaisuus muuttaa kantansa turvallisuusneuvoston lisätakuilla. Venäjän veto teki tämän mahdottomaksi. Vetoa perusteltiin sillä, että tarvittiin "lisää harkinta-aikaa". Mielenkiintoinen näkemys, kun ottaa huomioon, että Kyproksen konfliktia on nyt yritetty ratkaista jo 40 vuotta.
Venäjän tempun takana on nähty monia syitä. Ensimmäinen on, että Kofi Annanin nimeä kantavaa suunnitelmaa rakennettaessa Yhdysvallat ja Englanti ovat olleet keskeisinä kulissivaikuttajina, mutta Venäjää ei ole kuultu. Erityisesti Englanti ajoi nyt uutta turvallisuuneuvoston päätöslauselmaa. Venäjä päätti muistuttaa kansainvälistä yhteisöä olemassaolostaan.
Toiseksi otaksutaan, että veto liittyy Naton äskeiseen laajentumiseen. Veto oli Venäjän kiukuttelua siitä, että Baltian ilmatilaa valvovat nyt Naton F-16 -hävittäjät. Kolmanneksi on ilmeistä, että Kyproksen kreikkalainen johto pelasi pitkästä aikaa Moskovan kortilla. Kylmän sodan aikana Kyproksen osalta vahvistui käytäntö, jonka mukaan kreikkalaiset - ennen muuta arkkipiispa-presidentti Makarios - hakivat tukensa Neuvostoliitosta, kun länsivallat uhkasivat tehdä jotain, joka ei sopinut heille.
Sukkulointi Moskovassa
ja Pekingissä
Jo kuluneen viikon alkupuolella saarella alkoi liikkua huhuja siitä, että presidentti Tassos Papadopoulos oli lähettänyt edustajansa Pekingiin ja Moskovaan hakemaan lupausta vetosta. Lopulta veto löytyi Moskovasta, kun taas Kiina äänesti päätöslauselman puolesta.
Näin syntyi omalaatuinen tilanne, jossa saaren kreikkalaisen puolen presidentti onnistui torjumaan YK:n saarelle antamat lisäturvatakuut. Lisäturvatakuiden keskeisin ajatus oli nimenomaan turvata kreikkalaiset saarella olevan Turkin armeijan mahdollisilta vihamielisiltä toimilta. Kansanäänestyksen ei-kanta oli siis tärkeämpi kuin turvallisuus.
Kun panokset ovat käyneet näin koviksi, on luonnollista, että käyty vaalikampanja on ollut varsin kiivas.
Yhteenotoilta ja nujakoinnilta on silti vältytty, vaikka esimerkiksi turkkilaisen puolen viimeisissä suurmielenosoituksissa torstai-iltana kyllä ja ei-puolueiden kokoukset olivat käytännössä miltei rinnakkain.
Hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka kaikki voimat on otettu käyttöön, on Kyrenian ortodoksisen piispa Paavalin ilmoitus, jonka mukaan kaikki kyllä-äänestävät joutuvat helvettiin.
Turkkilaisella puolella ei-kantaa voimakkaasti ajava presidentti Rauf Denktash on puolestaan kutsunut tuekseen kaikki piirit, jotka Turkissa vastustavat joko Kyproksen sopimusta tai maan EU-jäsenyyttä, tai kumpaakin. Esimerkiksi keskiviikkona saarelle raahattiin vanha ja huonokuntoinen Turkin entinen pääministeri Bülent Ecevit, jonka ollessa 1974 vallassa Turkki toteutti sotilasoperaation, joka jakoi saaren kahtia nykyisellä tavalla.