Venäjän varapuolustusministeri Vladimir Popovkin ilmoitti tällä viikolla julkisesti, että venäläisillä on oikeus sijoittaa uusia Iskander-ohjuksia mille tahansa alueelle omien rajojen sisällä, mukaanlukien Kaliningradin alue. Popovkin mukaan se ei riko millään tavalla kansainvälisiä lakeja.
5. marraskuuta Venäjän presidentti Dmitri Medvedev julisti Valtion tila -puheessaan, että Iskandereita voidaan sijoittaa Kaliningradin alueelle vastauksena Yhdysvaltojen suunnitelman ohjuspuolustusjärjestelmän ulottamisesta Puolaan ja Tsekkiin.
Suomalaisen asiantuntijan mukaan Iskander-ohjusten vieminen Kaliningradin alueelle todennäköisesti rikkoisi keskipitkiä matkoja kantavien ohjusten INF-sopimusta.
Ohjusperheessä
tehokkaita malleja
"INF-sopimus oli syntyessään vuonna 1987 uraa uurtava. Se ei vain rajoittanut maalta laukaistavien ohjusten määrää vaan se kielsi 500-5 500 kilometrin kantamalla toimivat, maalta laukaistavat ohjukset", kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss.
"Puolan kohteisiin on Kaliningradin alueelta lyhintä tietä alle 500 kilometriä, mutta Tsekin tasavaltaan on sopimuksen määrittämää rajaa selvästi pidempi matka. Lyhimmillään noin 700 kilometriä. Siksi ainakin Tsekin tapauksessa Venäjä saattaa rikkoa INF-sopimusta".
Forssilla on epäilyksiä sen suhteen, miten Venäjän johto nykyään suhtautuu kansainvälisiin sopimuksiin.
"Tavanomaisia aseita rajoittavan Tae-sopimuksen kanssa Venäjä toimi niin, ettei se irtisanonut sopimusta vaan jätti vain noudattamasta sitä. Juridisessa kielessä sitä nimitettiin sopimuksen jäädyttämiseksi", toteaa Forss.
Iskader-ohjusten suhteen hän löytää myös muita huolestuttavia asiantiloja.
Kaliningradin alue
rauhallisimpia
"Venäjä ei ole ilmoittanut kyseisten ohjusten todellisia kantamaa. Risteilyohjuksena Iskanderin kaltaisia ohjuksia löytyy Venäjän ilmavoimilta - niiden kantama on yli 3000 kilometriä - ja laivaston sukellusveneistä - 2000 kilometrin kantamalla. Mitään teknistä estettä ei siis ole sille, että myös Iskander kantaisi tarvittaessa reilusti päälle 500 kilometriä", kertoo Forss.
Iskander-ohjukset ovat osa Venäjän maapuolustusta.
Varsinaisen sarjatuotannon aloittamisesta on kuitenkin ollut saatavissa ristiriitaista tietoa. Jos sarjatuotanto aloitettaisiin, ohjuksia olisi luonnollisesti sijoitettava jonnekin.
"Kaliningradin alue on yksi Venäjän rauhallisimmista. Miksi siis sijoittaa uusia ohjuksia juuri sinne? On hyvä, että Venäjä on jättänyt tämän suunnitelma toistaiseksi toteuttamatta", pohtii Forss.
Iskander-ohjusten suunnittelu sai Forssin mukaan alkunsa todennäköisesti Venäjän sotilasjohdon vaatimuksesta. Puolustusvoimat kritisoivat voimakkaasti presidentti Mihail Gorbatshevia, joka poisti Iskanderin edeltäjät SS23-ohjukset.
"Amerikkalaiset tiesivät, että kevyillä kärjillä myös vanhoja ohjuksia pystyttiin ampumaan 500 kilometriä pidemmälle. Myös tästä näkökulmasta katsottuna voidaan odottaa, että uudet Iskanderit ohittavat teknisiltä edellytyksiltään edeltäjänsä."