Juhlimista rakastavat venäläiset ottavat kaiken irti alkuvuoden pitkistä pyhistä. Toista viikkoa kestävä loma-aika alkaa uuden vuoden juhlinnalla ja ortodoksista joulua (rozhdestvo) vietetään tässä viikonvaihteessa.
Venäläinen juhlii kymmenen päivää eikä pode huonoa omaatuntoa tai tunne vetoa asiallisiin hommiin. Slaavilaiseen tapaan juhlapöytä pannaan koreaksi ja lahjoja jaetaan auliisti.
Bolshevikkivallankumouksen myötä joulun ja myös uuden vuoden vietto kiellettiin porvarillisena hapatuksena. Jopa joulukuusi oli pannassa.
1930-luvulla osa perinteistä palautettiin, mutta koska joulu oli leimallisesti kristillinen traditio, tehtiin uuden vuoden vastaanotosta kommunistisen puolueen päätöksellä koko kansan maallinen juhla.
Uutta vuotta juhlitaan ilotulituksin ja ravintolaillallisin. Keskiyöllä paikallinen joulupukki eli pakkasukko jakaa lahjat. Venäläisen uuden vuoden vieton kaltaista karnevaalitunnelmaa ei pohjoismaissa tunneta.
Neuvostovallan hajoamisen jälkeen on vuosikymmeniä uinunut kristillinen joulunviettoperinne palannut tavaksi. Ortodoksista joulua vietetään pari viikkoa myöhemmin kuin länsimaista joulua. Gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön vallankumouksen jälkeen, mutta ortodoksinen kirkko noudattaa vanhaa ajanlaskua.
Varsinkin ne venäläiset, joilla on ulkomaisia kontakteja, saattavat viettää myös länsimaista joulua. Leningradin yliopiston opiskelijat viettivät joulua jo 1970- ja 1980-luvuilla undergroundhenkisesti länsimaisia joululauluja ja brittirokkia kuunnellen.
Pietarilaisnuoret
kokoontuvat
hypermarketeissa
Viimeisten viiden vuoden aikana on Pietariin rakennettu kymmeniä uusia tavarataloja ja hypermarketteja. Myymälöiden ohella ostoskeskuksissa on runsaasti oheispalveluja, kuten elokuvateattereita, peliluolia, meriakvaarioita, vesipuistoja, keilahalleja ja luistinratoja.
Nuoriso ja nuoret perheet ovat ottaneet tavakseen viettää vapaa-aikaansa hypermarketeissa. Alkuvuoden lomien aikana tuhannet nuoret notkuvat viihdekeskusten pikaruokapaikoissa aamusta iltaan hoitaen yhteyksiä ulkomaailmaan kännykän ja internetin avulla.
Koska pietarilaisasunnot ovat usein pieniä, eikä kolmen sukupolven ruokakunta ole harvinaisuus, on viihdekeskusten virtuaalimaailma oiva pakopaikka nuorisolle. Sukupolvien välinen kuilu on syvä, sillä lattea siemaileva ja amerikkalaista saippuaoopperaa screeniltä seuraileva teini ja Leningradin piirityksen kokenut babushka ovat kuin eri planeetoilta.
Ortodoksin jouluun
kuuluu paasto
Natalja Merkulova on pietarilainen kotiäiti, jonka perheeseen kuuluu aviomies ja neljä alle kymmenvuotiasta lasta. Hän liittyi kirkon jäseneksi 22-vuotiaana, jolloin hänet myös kastettiin.
Hänen lapsuudenkodissaan ei vietetty ortodoksista joulua. Neuvostoliitossa jo pelkkä kirkossa käyminen saattoi tietää vaikeuksia ihmiselle, jolla oli asema järjestelmässä. Merkulovan isä palveli neuvostoupseerina.
Ortodoksiseen jouluperinteeseen kuuluu paasto. Lihaa Merkulova ei aviomiehensä kanssa ole syönyt yli kuukauteen, mutta muuten paasto ei ole ollut kovin ankara.
Ortodoksit käyvät kirkossa jouluyönä, mutta ison lapsiperheen on käytännöllisempää osallistua jumalanpalvelukseen vasta sunnuntaiaamuna. Paasto päättyy kirkonmenojen jälkeen, jolloin nautitaan juhla-ateria.
Merkulova ei koe ortodoksisen joulutradition renessanssia pelkästään myönteisenä asiana, vaan vierastaa muoti-ilmiöitä, kuten piispojen kanssa näyttäytyviä poliitikkoja. Ortodoksikirkko on vauras ja sen piirissä esiintyy korruptiota.
- Ehkä kirkko oli rehellisempi toimiessaan maan alla kuin paistatellessaan julkisuuden valokeilassa, hän miettii.
Merkulova haluaa opettaa lapsilleen mielestään oikeita elämänarvoja, mutta ei koe nuorten suosimaa massakulttuuria pelkästään kielteisenä ilmiönä:
- Shoppailu ja kahvilakulttuuri ovat OK ja kuuluvat maailmanmenoon. Jos ihminen haluaa elämälleen todellista vaihtoehtoa, on aina mahdollisuus hakeutua luostariin.