pekka.mikkola@kaleva.fi
The Moscow Times -lehti vieraili vastikään putinilaisen Nashi-nuorisojärjestön suurleirillä. Ohjelmassa oli nytkin maan oppositiojohtajien ja pienten naapurimaiden pilkkaa eri muodoissaan, mutta se ei tuntunut innostavan nuorisoa entiseen malliin. Katse oli nyt suunnattu Venäjän tulevaisuuteen.
18-vuotiaalla Iljalla oli kirkas näkemys siitä, mihin maan pitää panostaa. "Jos rakennamme maatamme vain öljyn ja kaasun varaan, meillä ei ole tulevaisuutta", hän kertoi.
Siis mitä energian tilalle? Nuorenmiehen vastaus oli kuin suomalaisesta tietoyhteiskuntastrategiasta repäisty: innovaatioita ja korkeaa teknologiaa. Niiden lisäksi hän lausui sen taikasanan, jota Venäjällä on viimeisen vuoden ajan tiiviisti hoettu: nanoteknologia.
Viime päivinä Venäjän kohdalla on puhuttu lähinnä asevoimista ja sen uudesta toimintakyvystä, mutta taloudenkin alalla maa on valinnut suuntansa: nanoteknologiasta on määrä tulla se runsaudensarvi, joka pursuaa vaurautta vielä silloin, kun öljypumput ruostuvat tundralla ja kaasukenttien syvyyksistä pihisee enää pelkkää ilmaa.
Tuo aika voi tuntua kaukaiselta mutta on silti edessä. Jo tätä nykyä Venäjä esimerkiksi kykenee ylläpitämään kaasuvientiään Länsi-Eurooppaan vain tuomalla itse kasvavia määriä kaasua Keski-Aasiasta. Uusia tukijalkoja on pakko etsiä.
Siis mikä nanoteknologia? Tietosanakirjamääritelmän mukaan se on atomi- ja molekyylitason kokoisten rakenteiden teknologiaa, jolla arvioidaan tulevaisuudessa olevan suuri merkitys ainakin elektroniikassa ja biotekniikassa. Venäjällä nanoteknologiaa on suunniteltu käytettävän muun muassa energia-, metalli-, elektroniikka-, ase- ja lentokoneteollisuudessa.
Viime vuonna presidentti Putin julisti, että maan perustutkimukseen pitää saada vauhtia, koska siten Venäjän talous saadaan modernisoitua ja "nostettua johtavaksi maailmassa". Ja jo viime vuonna maassa irrotettiin neljä miljardia euroa nanoteknologiaan keskittyvän valtionyhtiön perustamiseksi.
Venäjällä panostuksia tutkimukseen onkin vara nostaa. Usein mittarina käytetty tutkimus- ja kehitysvarojen osuus bruttokansantuotteesta on Venäjällä viime vuosina ollut niukasti yhden prosentin yläpuolella, kun esimerkiksi Suomen lukema on 3,4 prosenttia. Kiinakin on kirinyt Venäjän ohitse runsaalla 1,4 prosentilla.
BKT-osuuksien vertailu ei tietenkään kerro koko totuutta. Tutkimusrahathan voidaan käyttää tehokkaasti tai haaskata. Parin viikon takainen The Economist -lehti käsitteli teemaa Venäjällä tehtyjen haastattelujen pohjalta. Analyysin lopputulos oli synkkä. Vaikka rahaa ja ideoita Venäjällä on, niitä vastassa ovat vanhat jarrut: byrokratia, heikko oikeusjärjestelmä ja korruptio.
Venäjän tiedeakatemian jäsen Vladimir Fortov sanoi lehdessä, että tieteellisten innovaatioiden jalostaminen kaupallisiksi tuotteiksi maassa ei yksinkertaisesti toimi. Viimeisen 15 vuoden aikana maan lääketeollisuus on pystynyt luomaan tasan yhden merkittävän uuden tuotteen. Tieteellisten instituuttien tärkein kaupallinen aktiviteetti on viime vuosina ollut maan ja kiinteistöjen myynti ja vuokraus...
Huolimatta nanoteknologia-puheistaan tuntuu Nashi-Iljakin epäilevän. Kun toimittaja kysyi, miltä alalla hän aikoo valmistuttuaan toimia, kuului vastaus hetken epäröinnin jälkeen: "Energia." Siis se vanha tukijalka.