Venäjä näyttää käyttävän Barentsinmeren kaasukentille pääsyä jokerikorttina WTO-jäsenyysneuvotteluissa. Kreml kietoo suurvaltasuhteet, talouden ja politiikan yhteen. Moskovan politiikantekijöiden joukossa täytyy olla ihmisiä, jotka ovat viime ajat nipistelleet itseään. Kaikki näyttää menevän liian hyvin ollakseen totta. Talouden vakaus ja valtavat energiatulot ovat luoneet velattoman ja vahvistuvan valtion, jonka vaikutusvalta maailmalla tuntuu olevan kovassa nousussa.
Moskovalla ei aikoihin, jos koskaan, ole ollut yhtä hyviltä vaikuttavia kortteja käsissään. Niin kauan kuin energian hinta on korkealla, ja siellä se näyttää pysyvän, Venäjä voi keskittyä miettimään, mille ryhtyisi. Varmuuden vuoksi koko tärkein energiateollisuus on nyt ohjailtu tiukasti valtion käsiin, ja yksityinen öljy-yhtiö Jukos on näytösluonteisesti ja muille opetukseksi jyrätty maan tasalle.
Nämä olosuhteet selittävät myös Venäjän WTO-pääneuvottelijan äskeistä yllättävältä kuulostanutta ilmoitusta siitä, ettei Venäjän jäsenyys toteudu ehkä ensi vuonnakaan. Tähän asti Venäjällä on ollut kiire kauppajärjestön jäseneksi. Nyt asiat saattavat olla toisin päin.
Muiden maiden yhtiöillä on kiihkeä ja kasvava halu päästä sisään Venäjän markkinoille, ja nimenomaan tunnustettujen kansainvälisten sääntöjen varassa. Tämä olisi myös Suomen etu.
WTO-neuvottelut ovatkin valmiita kaikkien muiden osapuolten paitsi Yhdysvaltain kanssa. Venäjä tuntui odottavan läpimurtoa G8-maiden tapaamisessa Pietarissa, ja kun niin ei tapahtunut, se loukkasi kansallisylpeyttä. Nyt jäsenyydellä ei äkkiä näytäkään olevan kiire.
Neuvotteluissa on enää jäljellä yksityiskohtia, joiden ratkaisuun riittäisi poliittinen tahto. Mutta pelissä näyttää olevan muutakin: suurvaltasuhteita ja energiapolitiikkaa. WTO on Venäjän ja Yhdysvaltain yleisten suhteiden ilmapuntari.
Barentsinmerellä sijaitsevalle jättimäiselle Shtokmanin kaasukentälle pääsyä on kärkkymässä viisi ulkomaista yhtiötä, joista kaksi amerikkalaista, kaksi norjalaista ja yksi ranskalainen. Valtion kaasuyhtiön Gazpromin piti valita kumppaninsa alun perin jo maaliskuussa, mutta päätöstä on lykätty kerta toisensa jälkeen.
On syntynyt vahva oletus siitä, että Venäjä olisi tarjonnut amerikkalaisille pääsyä Barentsinmerelle vastineeksi WTO-sopimuksesta. Mutta kumpikaan asia ei tunnu etenevän. Venäjän kasvavan itsevarmuuden myötä maiden suhteisiin on tullut uusia jännitteitä, ja ne vaikuttavat juuri tällaisiin neuvotteluihin.
Heinäkuussa presidentti Vladimir Putin luonnehti norjalaisia öljy-yhtiöitä näin: "He eivät kuljeskele nenät pystyssä. He toimivat objektiivisesti, hyvin ammattimaisesti." Juuri nyt norjalaiset näyttävät olevan niskan päällä pääsyssä Shtokmanin valtaviin urakoihin, mutta varmana ei voi pitää vielä mitään. Venäjä tuntuu pelaavan monilla korteilla samaan aikaan. Nuo kortit ovat hyviä, eikä ratkaisuun ole kiirettä. Ilman WTO:takin Venäjä rikastuu koko ajan.
Lausunto WTO-jäsenyyden siirtymisestä saattaa aivan hyvin tarkoittaa sitäkin, että läpimurto on aivan ovella. G8-kokouksessa asia saattoi politisoitua liikaa, ja nyt on tarvetta vähentää tätä painetta.
Mutkikkaat pelikuviot Venäjällä on aina hallittu, ja vastapuolta on mielellään istutettu pitkään. Suomen kaltainen, Venäjän WTO-jäsenyydestä hyötyvä valtio joutuu tässä tilanteessa vain odottamaan, milloin isojen poikien panokset ovat riittävän korkealla.