Miksei Venäjä noudata presidentti Dmitri Medvedevin 12. elokuuta allekirjoittamaa rauhansuunnitelmaa? Huolimatta siitä, että venäläisjoukot aloittivat vetäytymisen 22. elokuuta, Moskova on pitänyt joukkonsa Georgian alueella, erityisesti Potin kauppa- ja öljysataman ympärillä Mustanmeren rannalla. Venäläissotilaat valvovat maan poikki idästä länteen kulkevaa tietä.
Huumaantuneena Georgian joukoista saavuttamastaan nopeasta voitosta Venäjä yrittää nyt vakiinnuttaa miehityksensä Georgian talouden kannalta elintärkeillä vyöhykkeillä, allekirjoitetun sopimuksen vastaisesti. Useiden satojen kilometrien päässä Etelä-Ossetiasta sijaitseva Potin satama on selvästi sen puskurivyöhykkeen ulkopuolella, jossa venäläisjoukoilla on väliaikaisesti lupa toteuttaa turvatoimia.
Venäjän varaesikuntapäällikkö Anatoli Nogovitsin on varoittanut, että Moskova varaa itselleen oikeuden lähettää alueelle "lisäjoukkoja". Venäjä sanoo, että sen "rauhanturvaajien" tehtävänä on suojella Georgian separatististen provinssien, Abhasian ja Etelä-Ossetian asukkaita. Se teeskentelee olevansa tietämätön siitä, että sen "rauhanjoukot", joiden läsnäolo on sallittu Etelä-Ossetian rajoilla, korvataan sopimuksen mukaan myöhemmin kansainvälisillä joukoilla.
Venäjän viivyttelyn on arvioitu johtuvan Kremlin sisäisistä taisteluista. Kovan linjan edustajien, Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvien "epolettimiesten", uskotaan pyrkivän säilyttämään sotilaallinen miehitys Georgiassa, kun taas presidentti Medvedeviä lähellä olevat liberaalit, jotka ovat huolissaan sodan seurauksista maan julkiselle kuvalle, kannattavat allekirjoitettujen sopimusten noudattamista.
Tässä pelissä sotilaat ovat jo voittaneet. Presidentti Medvedevin uskottavuus on kyseenalainen, sillä hän ei näytä kykenevän saamaan miehiään noudattamaan sitoumuksia, jotka hän on allekirjoittanut.
Toisen tulkintatavan mukaan Venäjän johto pitää länsimaita pilkkanaan. Jättämällä noudattamatta allekirjoittamaansa sopimusta Venäjä lähettää viestin muulle maailmalle.
"Enää ei pelata lännen säännöillä", kiteyttää Maria Lipman, kansainvälisten suhteiden asiantuntija Moskovan Carnegie-keskuksessa.
Öljydollareistaan rikas, valtansa palauttamisen pakkomielteekseen saanut Venäjä asettuu Yhdysvaltain vaihtoehdoksi. Amerikkalaiset ovat Irakissa, miksei Venäjä siis olisi Georgiassa?
"Venäjä tekee mitä haluaa, eikä kukaan voi estää sitä, tässä on viesti", Maria Lipman selittää.
Hänen mukaansa länsimaalaiset eivät voi muuttaa asetelmaa. Nato-Venäjä-neuvoston toiminnan keskeyttäminen ei ole katastrofi, eivät myöskään sulkeminen pois G8-maiden joukosta tai jääminen maailman kauppajärjestön WTO:n ulkopuolelle.
"Venäjällä on valtaisat luonnonvarat, eikä lupailtu elinkeinorakenteen monipuolistaminen tapahdu välittömästi."
Moskova haluaa pelata eri säännöillä, mutta millaisilla?
"Venäjä uskoo olevansa vahva. Se on uusi realiteetti, joka on otettava huomioon. Suhteita kansainväliseen yhteisöön on tarkistettava perin pohjin."
Georgiasta katsoen uuden maailmanjärjestyksen venäläinen versio on huolestuttava. Armeija on tuhonnut satamarakennelmia Potissa, jättänyt miinoja ja ammuksia kaikkialle Georgian alueelle, pommittanut tehtaita ja rautateitä.
Etelä-Ossetiaan jätettyjen "rauhanturvajoukkojen" täydennysmiesten joukossa kerrotaan olevan myös entisen tshetsheenisotapäällikkö Sulim Jamadevin, joka on ollut etsintäkuulutettuna "vakavista rikoksista". Venäjän voiton jälkeen syytteistä on luovuttu.
©(2008) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate