Kolumni

Venäjä ottaa taas käyt­töön dis­si­dent­ti­py­kä­län

Andrei Saharov, Jelena Bonner, Natan Sharanski, Juri Orlov, Aleksandr Solzhenitsyn... Tuttuja nimiä tiedotusvälineiden jutuista kylmän sodan ajoilta.

Andrei Saharov, Jelena Bonner, Natan Sharanski, Juri Orlov, Aleksandr Solzhenitsyn... Tuttuja nimiä tiedotusvälineiden jutuista kylmän sodan ajoilta.

Nämä ja monet muut ristittiin lännessä paremman puutteessa toisinajattelijoiksi, dissidenteiksi. Neuvostoliitossa heidät leimattiin vähintään puolirikollisiksi, joita pantiin vankilaan ja työleireille, karkotettiin ulkomaille, määrättiin sisäiseen karkotukseen tai suljettiin mielisairaaloihin.

Pullikoijia pakotettiin neuvostoformuun sopivilla pykälillä. Yksi näppärimmistä oli synkimmän dissidenttivainon aikaan 1972 annettu ukaasi. Sen juhlallinen nimi oli: "Valtion turvallisuuselinten varoitusten käytöstä ennaltaehkäisevän vaikutuksen ominaisuudessa".

Huhhuh, mitä tuo on suomeksi?

Ukaasi oikeutti valtion turvallisuuskomitean KGB:n varoittamaan henkilöä, joka sen mielestä hairahtui Neuvostoliiton turvallisuusetuja rikkoneeseen yhteiskunnan vastaiseen tekoon. Varoituksen sai antaa, vaikka teosta ei vielä joutunutkaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Varoituksen arvoiset teot eivät siis olleet rikoksia, mutta rikkoivat KGB:n mielestä Neuvostoliiton turvallisuusetuja. Mielivaltaisella päätöksellä tavoiteltiin pelotevaikutusta. Jos varoitus ei tepsinyt, käyttöön otettiin kovemmat keinot.

Tämä kaikki ei ole suinkaan synkkää historiaa. Venäjällä voi joutua yhä vaikeuksiin teoista, jotka kuuluvat demokratiassa kansalaisten perusoikeuksiin.

Vaikeuksiin voi joutua tästedes entistä helpommin, sillä vuoden 1972 ukaasi on nyt herätetty henkiin. Parlamentin molemmat kamarit ovat jo hyväksyneet lisäykset FSB:n toimintaa säätelevään lakiin.

Muodistettu laki on kutakuinkin suora kopio vanhasta ukaasista. KGB:n seuraaja FSB voi lätkäistä virallisen varoituksen, jos tekee jotakin, mikä luo edellytykset tehdä rikos.

Ja aivan kuten neuvostoaikana, varoitus voidaan antaa, vaikka ei olisikaan perusteita saattaa varoitettavaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Laki ei määrittele, millaisista teoista FSB:n varoitus voi rapsahtaa.

Ihmisoikeusjärjestö Memorialin mukaan FSB:n työntekijä voi lain nojalla ilmoittaa "holhottavalleen", että tämä kiikkuu hänen mielestään rikoksen tekemisen rajoilla ja että jos näin jatkuu, edessä voi olla syytettyjen penkki. Sinne voi joutua lain mukaan FSB-läisen päätöksellä.

Memorial kutsuu lakia poliittisen pelottelun käsikassaraksi. Se kuitenkin veikkaa, että myöhempienkin aikojen dissidentit viittaavat sille kintaalla. Mutta aivan kuten silloin, uusi pykälä on avoin sekki mielivallalle.

Hanke ampaisi liikkeelle Moskovan metroon keväällä tehdyistä terrori-iskuista. Kreml ainakin osoittaa suojelevansa kansalaisia terhakkaasti.

Presidentti Dmitri Medvedevin hyväksyttäväksi menevästä versiosta otettiin sentään pois räikeimpiä ylilyöntejä. Yksi niistä olisi antanut oikeuden julkaista varoitukset tiedotusvälineissä.

Medvedev sanoi äskettäin, että FSB-lakia terävöitettiin hänen aloitteestaan. Duuman turvallisuusvaliokunnan puheenjohtajan Vladimir Vasiljevin mukaan laki "vastaa oikeusvaltion kaikkein humaanimpia ja korkeimpia standardeja".

Dissidenttipykälä ei ole mitään verrattuna siihen, mitä on esitetty rangaistukseksi korruptioon sortuville. Vladimir Zhirinovskin puolueesta on tehty lakialoite, jonka mukaan tähän venäläiseen helmasyntiin hairahtuville poltettaisiin vasemman käden selkäpuolelle 3x2 sentin kokoinen K-merkki

Pääministeri Vladimir Putin puolestaan lohkaisi äsken, että korruptoidut pitäisi luultavasti hirttää. "Mutta se ei ole menetelmämme."

Putin tietää mistä puhuu: tuskinpa Venäjällä köysi riittäisi, jos kaikki lahjuksia ottavat pantaisiin sen jatkoksi.