Maailman kärkeen kuuluvaa Viro-tietämystä löytää vuonna 2007 Suomen Muhokselta. Sen takeena on paikkakunnalla puolitoista vuosikymmentä asunut virolainen Aadu Regi.
Hänen asiantuntemuksensa syntyy eletystä elämästä. Nyt 94-vuotias säveltäjä ja klarinetisti on itse nähnyt viimeksi kuluneen vuosisadan jaksoon osuneet Viron historian tärkeimmät käänteet ja muistaa nuo vaiheet tarkasti.
Regi siis pystyy kertomaan, millaiselta Viro näytti tsaarin vallan lopussa, millaista maassa oli ensimmäisellä itsenäisyyden kaudella, millainen tunnelma Virossa oli, kun Neuvostoliitto miehitti maan, miten kansa eli uuden isännän alla ja miltä itsenäisyyden palautuminen tuntui.
Vanhan miehen asiantuntemusta arvostetaan myös Virossa. Paraikaa hän kirjoittaa tietojaan ja kokemuksiaan kirjaan, joka kertoo siitä, millainen Tallinna oli Viron ensimmäisen itsenäistymisen aikoihin.
"Mukulakivikatuja ja puutaloja", hän tiivistää.
Aadu Regi muutti viime vuosikymmenellä Muhokselle, josta hänen tyttärensä Maja sai pianonsoiton opettajan työn. Virolaisen edellinen pitkä jakso oman kotimaan ulkopuolella käsitti vuodet 1951-1956. Tuon ajan hän oli vankileirillä Siperian Kemerovon alueella. Sodan lopulla Regi oli taistellut saksalaisten puolella olevassa virolaisrykmentissä puna-armeijaa vastaan. Neuvostovalta vyöryi kuitenkin maahan uudestaan.
Hrushtshevin tuoma "suojasää" toi Regille vapauden siinä vaiheessa, kun tuomiosta oli kärsimättä 20 vuotta. Entistä virkaansa Tarton oopperan kapellimestarina hän ei saanut takaisin.
Viron polttavaan kiistaan niin sanotusta pronssisoturista Regillä on selvä kanta: valloittajan patsas ei sovi keskelle pääkaupunkia. "Hautausmaa on parempi paikka."
Kun Regiltä kysyy, miten virolaisten ja venäläisten suhteet voitaisiin Virossa hoitaa kuntoon, hän miettii tovin. "Vaikea sanoa", hän sanoo ja tuo esiin kokemuksiaan lähes 80 vuoden takaa.
Regi soitti vuonna 1930 orkesterissa, jonka jäsenenä oli Virossa asuva entinen Pihkovan alueen venäläinen varakuvernööri. "Hän ei osannut viron kieltä ollenkaan. Hän ei halunnut opiskella sitä periaatteesta, koska oli sitä mieltä, että Viron pitäisi yhä kuulua Venäjään. Ja hän oli kuitenkin yliopistokoulutettu."
Sama asennevaikeus on Regin mielestä vaivannut sodan jälkeen Viroon saapuneita venäläisiä.
"Kun minä tulin Suomeen yli 10 vuotta sitten, opiskelin huolella suomea. Nyt olen täällä kuin kotonani. Luen suomalaisia lehtiä ja kirjoja. Virossa venäläiset eivät tee näin. Heihin on siksi vaikea saada kontaktia", Regi pahoittelee.
Kun Regiltä kysyy, pitääkö Natoon ja EU:hun kuuluvan Viron vielä pelätä Venäjää, hän vastaa yhdellä sanalla: "Tietenkin."
Näin siksi, että Venäjä voi yhä halutessaan puristaa Viroa taloudellisin asein, kuten öljyn ja kaasun avulla.
Uhkista huolimatta Regi ei ole aivan pessimisti. Hän uskoo, että virolaisten ja venäläisten suhteet voivat kohentua ajan myötä.
Suomen nykyiselle politiikalle hän antaa tunnustusta. Ulkoministeri Kanerva tuki Viroa, Regi kiittää. Vuonna 1991 suhde oli varautunut, klarinetisti vertaa ja vahvistaa näkemystään torjuvin käsielein.