Nokia: Täl­lai­nen on yhtiön yli 60-vuo­ti­nen his­to­ria Oulussa

koronarokote: Oulu aloit­taa kol­man­sien ro­ko­te­an­nos­ten an­ta­mi­sen kai­kil­le yli 18-vuo­tiail­le

Mainos: Anna lah­jak­si pai­kal­li­sym­mär­rys­tä. Tutustu Kalevan joulun ti­laus­tar­jouk­siin klik­kaa­mal­la tästä.

Pääkirjoitus

Venäjä luisuu so­ta­sen­suu­riin

Vallanpitäjien ote verkkoviestinnästä kiristyy Venäjällä. Nyt myös bloggarien ääni halutaan vaientaa tiukentamalla valvontaa.

Vallanpitäjien ote verkkoviestinnästä kiristyy Venäjällä. Nyt myös bloggarien ääni halutaan vaientaa tiukentamalla valvontaa. Median rajoitukset muistuttavat jo sotasensuuria.

Venäjällä siirrytään sensuurissa uudelle asteelle, kun internetin käyttöä ja nyt myös bloggaamista vaikeutetaan. Kansainvälisen sananvapauden päivän aattona Venäjällä hyväksyttiin laki, joka rinnastaa bloggaamisen joukkotiedotusvälineisiin. Jo helmikuussa Venäjällä hyväksyttiin laki, joka mahdollistaa internet-sivujen sulkemisen.

Vallanpitäjien ote verkkoviestinnästä kiristyy.

Tuorein bloggareihin kohdistuva sananvapauden rajoittaminen on ongelmallinen, koska se ulottaa tiedotusvälineitä koskevan lainsäädännön yksittäisen blogipalstan pitäjään.

3 000 rajan ylittävä päivittäinen yleisömäärä edellyttää jatkossa bloggarin rekisteröitymistä. Vallanpitäjät haluavat vaientaa vaihtoehtoiset näkemykset ja rajoittaa viranomaisten ulottumattomissa olevaa verkkoviestintää.

Huolestuttavaa on, että Venäjän nykyhallinto ei näytä sietävän minkäänlaista kritiikkiä.

Turvallisuuspalvelu on tähänkin asti ahdistellut vallanpitäjiä ja viranomaisia arvostelevia tunnettuja toimittajia ja bloggareita. Kotietsinnöissä tietokoneita on takavarikoitu, kirjoittajia on pahoinpidelty ja heitetty tyrmään.

Riippumattomien tv-kanavien toiminta on vaikeutunut tai loppunut ja internet-sivuja on suljettu.Toimittajia on vuosien varrella tapettu hämärissä olosuhteissa. Meno muistuttaa monin paikoin Neuvostoliiton aikaista toisinajattelijoiden vainoa.

Sensuurin ote on vahvistunut erityisesti Krimin ja Ukrainan tapahtumien myötä. Kansalaisaktivistit sanovat sananvapauden rajoitusten olevan jo sotasensuurin tasolla.

Länsimainen lehdistön- ja sanavapauden perinne poikkeaa ratkaisevalla tavalla Venäjän ja Neuvostoliiton harjoittamasta tiedonvälityksestä.

Venäjällä television ote on voimakas ja se on pääsääntöisesti vallanpitäjien äänitorvi. Poliittisen valvonnan, ohjailun ja sensuurin perinne elää ja voi hyvin.

Käytännössä media on jakautunut kahteen ääripäähän. Media on vallanpitäjien ohjailussa ja toistaa yhtä poliittista totuutta. Toista ääripäätä edustaa äärimmäisen kaupallinen media.

Länsimaiselle riippumattomalle medialle ei näissä oloissa näytä löytyvän tilaa.

Sosiaalisen median ja netin merkitys korostuu maissa, joissa lehdistönvapaudet ja kansalaisten poliittiset oikeudet ovat rajatut.

Juuri tästä syystä sosiaalisesta mediasta ja nettisivustojen blogeista on tullut Venäjän kaltaisessa maassa varaventtiili vaihtoehtoisille näkemyksille.

Vapaa tiedonvälitys pelottaa vallanpitäjiä, jotka ovat tottuneet pitämään median näpeissään. Sensuuri on myös merkki siitä, että vallanpitäjä tunnustaa, että sillä on menetettävää, jos moniarvoisuus pääsisi valloilleen.

Nettiä on kuitenkin vaikea valvoa. Nuori polvi Venäjällä on tottunut digiaikaan, nettiin ja mobiiliin.

Verkkovalvonnan kiristyminen voi hidastaa, mutta ei estää sanoman leviämistä netin ja myös bloggareiden kautta.