Tiistaiset tiedot Syyriasta kertoivat, että Venäjän joukkojen ja kaluston vetäminen maasta olisi todella alkanut. Jos Venäjän laaja osallistuminen Syyrian sisällissotaan nyt päättyy, Venäjän ”erikoisoperaation” kestoksi tuli viisi ja puoli kuukautta.
Venäjä perusteli sotatoimiensa aloitusta viime syksynä taistelulla terrorismia, erityisesti Isis-järjestöä vastaan. Venäjä katsoo Isisin uhaksi myös itselleen.
Tiistaina Venäjän viestimet kertoivat puolustusministeriöön nojaten, että operaation aikana olisi ”eliminoitu” 2 000 Venäjältä lähtenyttä Isis-taistelijaa. Näitä tuskin on kyetty ilmasta tarkasti laskemaan, mutta vaikuttaa selvältä, että Venäjän pommitukset heikensivät Isisin asemia ainakin Syyriassa.
Mutta Isis on yhä olemassa. Vasta aika näyttää, lisäsivätkö Venäjän sotatoimet sen omaa turvallisuutta. Toinen vaihtoehto on, että venäläiset ovat tulevaisuudessa islamistien kiihtyvien kostoiskujen kohteena.
Isisin heikentymisen ohella Venäjän operointi vahvisti Syyrian presidentin al-Assadin asemia. Tuki tälle ei ollut vain ääri-islamilaisten ryhmien röykytystä pommituksin. Uskottavat todisteet kertovat, että venäläiskoneet iskivät myös muiden kapinallisryhmien alueille, aiheuttivat siellä siviiliuhreja ja pakottivat henkiin jääneitä jättämään kotinsa.
Yhdessä kohtaa Venäjä joka tapauksessa onnistui. Syyrian sotaan osallistumalla se palasi Lähi-idässä keskeiseksi toimijaksi, jonka näkemyksiä ei voida ainakaan Syyrian kohdalla sivuuttaa. Samalla Venäjä testasi kykyään sotilastoimiin kaukana rajojensa ulkopuolella ja osoitti itselleen sekä muille, että kykyä on.
Venäjän lähtö toivottavasti edesauttaa Syyrian viisi vuotta kestäneen sodan päättymistä. Presidentti al-Assadin hallinnon asema heikkenee nyt uudestaan, vaikka Venäjä pitääkin edelleen toiminnassa yhden laivasto- ja yhden lentotukikohdan Syyrian maaperällä.
Lähtö voi taivuttaa Assadia myönnytyksiin maltillisille kapinallisryhmille. Kapinallisten keskeinen vaatimus tosin on hänelle ja Venäjälle vaikea nieltävä: Assadin lähtö maan johdosta.
Venäjän väitetään ärtyneen Assadin uhopuheisiin, joiden mukaan hänen hallintonsa vielä valtaisi takaisin kaikki menetetyt alueet. Selvästikään Venäjä ei halunnut mukaan tällaisiin sotatoimiin. Yhdeksänvuotinen sota Afganistanissa uhreineen osoitti laajan sotilaallisen sekaantumisen valtavat riskit.
On todennäköistä, että presidentti Putinilla oli myös merkittäviä sisäpoliittisia syitä päättää osittaisesta vetäytymisestä juuri nyt. Sodankäynti ulkomailla käy kalliiksi maalle, jonka valtiontalous lähestyy romahduspistettä.
Vaikka tyytyväisyys Putiniin on pysynyt vahvana, presidentin on otettava huomioon mielialat. Nyt hän voi esiintyä johtajana, joka edisti rauhaa nujertamalla terroristeja ja samalla palautti Venäjän menettämiä asemia.
Kun Venäjän asukkaiden elintaso putoaa ja duuman vaalitkin ovat syyskuussa tulossa, tällainen luottamuspääoma tulee tarpeeseen.