Maailmanpolitiikan kiihtyvä muutosten tulva alkoi, kun Venäjä päätti tulla omalta osaltaan mukaan Syyrian sisällissotaan.
Vaikka Venäjä ilmoitti tavoitteekseen taistelun terrorismia vastaan, ovat sen ilmavoimien tekemän iskut kohdistuneet Isisin lisäksi muihinkin Assadin hallinnon vastustajiin. Venäjä on halunnut erityisesti tukea oman liittolaisensa asemaa.
Ilmaiskut saivat aikaan suurta tuhoa Isisin riveissä. Siksi oli jopa odotettavissa, että terroristit tekisivät jonkun vastaiskun Venäjän suuntaan. Näin tapahtuikin, kun Egyptistä Pietariin matkalla ollut venäläinen matkustajakone pudotettiin Siinain yllä, jolloin yli 200 venäläistä turistia menehtyi. Venäjän johto ilmoitti iskun jälkeen voimistavansa toimintaansa Syyriassa.
Isis ei kuitenkaan rajoittanut toimintaansa Venäjää vastaan, sillä tasan kaksi viikkoa sitten se toteutti eri puolilla Pariisia iskujen sarjan, jossa menehtyi 130 henkeä. Ainakin osa iskuihin osallistuneista oli soluttautunut Eurooppaan laajan muuttoaallon mukana. Teko sai johtavat Euroopan maan yhdistämään voimansa ja lisäämään huomattavasti iskujaan Isisin kohteisiin Syyriassa ja Irakissa.
Pariisin iskujen jälkeen vaikutti siltä, että Euroopan johtavat valtiot ja Venäjä olisivat olleet löytämässä uudelleen yhteiset etunsa taistelussa terrorismia vastaan. Ranskan presidentti Hollande ja Venäjän presidentti Putin korostivat Venäjän ja muun Euroopan yhteistä intressiä kukistaa Isis voimakeinoin. Monet ajattelivat tuossa vaiheessa, että vuosia jatkunut Venäjän ja muiden maiden kiistely olisi mahdollista lopettaa.
Tällä viikolla tähän liennytykseen tuli mutkia matkaan. Ukrainan ja Venäjän väliset suhteet ovat pysyneet kireinä, varsinkin sen jälkeen kun Ukrainasta Krimille kulkeneet voimajohdot räjäytettiin ja niemimaa jäi ilman sähköä.
Lisäksi saatiin viestejä, että länsimaat eivät olleet ainakaan vielä valmiita lievittämään Venäjään viime vuonna kohdistettuja talouspakotteita.
Vakavampi isku liennytystoiveille oli kuitenkin venäläisen pommikoneen pudottaminen Syyrian ja Turkin välisen rajan tuntumassa. Turkin selityksen mukaan Syyriassa operoineet Venäjän pommikoneet olivat aikaisemminkin rikkoneet useaan otteeseen Turkin ilmatilaa eivätkä olleet muuttaneet toimintaansa Turkin toistuvista huomautuksista huolimatta.
Venäjä puolustautuu väittämällä, että pudotettu kone ei ollut missään vaiheessa tunkeutunut Turkin ilmatilaan. Se vetosi siihen, että kone putosi noin neljän kilometrin päähän Turkin rajasta.
Turkki taas on kertonut, että se oli varoittanut konetta tuloksetta kymmenen kertaa ennen pudottamispäätöstä. Seurauksena on ollut vastakkaisten syytösten tulva sekä Turkin ja Venäjän aikaisemmin suhteellisen hyvien suhteiden jäätyminen.
Turkin ja Venäjän välisen suukovun ei uskota etenevän kuitenkaan tätä pidemmälle, koska se ei olisi kummankaan osapuolen etujen mukaista. On todennäköistä, että tapahtumaa sovitellaan kulissien takana.
Kiistatonta on myös, että Venäjä saa syyttää osin itseään tapahtuneesta, onhan se sotilaallisen kapasiteettinsa kasvun myötä suhtautunut vähättelevästi kansallisia ilmatiloja koskeviin kansainvälisiin käytäntöihin.
Venäjän muista piittaamaton tapa toimia kansainvälisessä lentoliikenteessä on herättänyt suurta huolta erityisesti Itämeren alueella. Venäjä on rikkonut täällä eri maiden ilmatilaa useaan kertaan ja on käytännössä joka kerta kiistänyt aluksi syyllistyneensä mihinkään.
Useampi asiantuntija onkin ehtinyt varoittamaan jo kauan sitten, että jonkun ikävän välikohtauksen mahdollisuus on kasvanut. Ja nyt tämä kaikkea muuta kuin toivottava välikohtaus saatiin sitten aikaiseksi.
Tulevien viikkojen kehitys riippuu pitkälle siitä, mitä Venäjä tekee. Läntisen Euroopan kannalta olisi erittäin toivottavaa, että välikohtaus saataisiin mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
Isisin eliminointi on nyt ensisijainen tavoite. Sen saavuttamista vaikeuttaa se, että Yhdysvallat on presidentti Obaman suulla rajannut oman toimintansa ilmaiskuihin. Siksi yhteistyö Venäjän kanssa olisi Ranskan kaltaisille terrorismista kärsineille maille erityisen tärkeää.
Ei suhteiden uusi kärjistyminen länteen olisi Venäjänkään etujen mukaista. Sen välttämiseksi ei riitä Turkin kanssa syntyneen kiistan nopea ratkaiseminen. Venäjä joutunee arvioimaan toimintansa Syyriassa uudelleen.
Niputtamalla kaikki Assadin vastustajat samaan joukkoon se on estänyt lopullisen läpimurron Syyrian sisällissodassa. Venäjä tietää, että Syyrian tulevaisuutta ei ole mahdollista rakentaa Assadin varaan, varsinkin kun tämä edustaa maan sisällä pientä vähemmistöä.
Putinin kannalta on lisäksi vaara, että venäläiset kääntyvät hänen politiikkaansa vastaan.
Jyrki Iivonen on Helsingin ja Tampereen yliopistojen valtio-opin dosentti.