Keväällä 2004 läntistä maailmaa ihmetyttivät Venäjän pohjoisen laivaston möhläilyt. Kolme mannertenvälistä ohjusta, jotka piti ampua symbolisen näyttävästi presidentinvaalien alla, osoittautuivat suutareiksi ja sitten vielä laivaston amiraali pelkäsi ydinkäyttöisen risteilijä "Pietari Suuren" räjähtävän.
Minkälainen suurvalta Venäjä oikein on, kun se ei edes harjoituksissa saa suunnitelmiaan toimimaan?
Paikallinen lehdistö sysäsi syyn heti - amerikkalaisille, jotka muka avaruudesta käsin kykenivät uutta teknologiaa hyväksi käyttäen estämään ohjusten laukaisun. Toisaalta Venäjän kansa on oppinut suhtautumaan näihin selityksiin omalla humoristisella tavallaan. Kun sukellusvene Kursk upposi ja amerikkalaisia epäiltiin siitäkin, sattui myös Ostankinon televisiotorni Moskovassa syttymään samanaikaisesti palamaan. Moskovalainen anekdootti: "Ostankinon televisiotorni törmäsi sumussa amerikkalaiseen televisiotorniin!"
Venäläiset tietenkin tuntevat oman järjestelmänsä ja osaavat suhtautua siihen kokemuksen tuomalla tyyneydellä. Venäjä modernisoituu omalla aikataulullaan. Viimeisin villitys on tietoyhteiskunta. Jostain syystä Venäjä onnistui välttämään tämän murroksen ensimmäisen aallon ja Kiina ja Intiakin ajoivat Venäjän ohi jättiharppauksin. Nyt Kiinassa on 6 kertaa enemmän kännyköitä kuin Venäjällä ja Intia myy tietotekniikan softaa maailmanmarkkinoille kymmeniä kertoja enemmän kuin Venäjä.
Voisi luulla, että Venäjä on pudonnut kilpajuoksusta. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Venäjällä on kyllä tehty pahoja möhkäyksiä, virheitä ja väärinarvioita, mutta ne ovat korjaantumassa. Kun poliitikot tekivät virheitä, markkinat alkoivat oikoa niitä. Muutama kuukausi sitten kännyköiden määrä ylitti Venäjälläkin lankapuhelimien määrän ja markkinat kasvavat huimaa vauhtia. Myös suomalaisten, jotka tähän mennessä ovat olleet hyvin pidättyväisiä Venäjän IT-markkinoilla, on pakko tehdä tarkistuksia laskelmiinsa.
Keväällä 2004 Venäjällä on tehty joukko päätöksiä, joiden tarkoituksena on maan korkeateknologian tilan parantaminen. Ne ovat toki vain ohjelmia ja suunnitelmia, joiden tueksi maan valtiovallalla ei ole montaa ruplaa tukea. Muutoksella onkin lähinnä symbolinen merkitys. Venäjällä on havahduttu siihen, että riippuvaisuus raaka-aineista, lähinnä öljystä ja kaasusta, vie maan tuhoon. Jos tiede ja tekniikka rapautuu, merkitsee se myös Venäjän häviämistä suurvaltojen maailmankartalta.
Ja missä on Venäjän tiede ja teknologia? Vastaus on: 90 prosenttisesti sotateollisessa kompleksissa. Sen työntekijöiden keski-ikä puolestaan on lähellä 60 vuotta.Ydinfyysikot, insinöörit, teknikot ja sorvarit osaavat vielä valmistaa neuvostoaikana suunniteltuja aseita.Mutta maan tulevaisuutta ei heidän varaansa enää voi rakentaa. Venäjän intelligentsija on muutaman vuoden kuluttua kohtalokkaiden kysymysten äärellä. Kysymys tulee olemaan siitä, kykeneekö Venäjä modernisoitumaan ja seuraamaan läntisen maailman kehitystä, vai onko sen kohtalona vaipuminen kehitysmaaksi Nigerian ja Brasilian rinnalle.
Tilanteen paine tuntuu jo pienessä Suomessakin. Venäläinen ministeri toinen toisensa jälkeen haluaa tietää, miten Suomessa on kyetty ratkaisemaan innovaation ongelma, miten teknologisista ratkaisuista on päästy taloudellisiin sovellutuksiin? Venäläiset ovat kiinnostuneita Oulun teknologiakylästä, Innopolista, Nokiasta ja he haluaisivat kopioitavia malleja venäläisiin teollisuuskyliin, nk. "tehnopoliksiin". Vaikeutena konsulttitoiminnassa on se, että kyse ei ole pelkästään lainsäädännöstä ja hallintojen rakenteista, vaan hyvin hienosyisestä ja kulttuuriin sisään rakennetuista toimintatavoista.
Voi hyvinkin olla niin, ettei "Suomen mallia" voida kopioida Venäjällä, vaikka Castellsin ja Himasen kirja suomalaisesta informaatioyhteiskunnasta onkin jo käännetty venäjän kielelle. Silti Suomi näyttäytyy Venäjälle maana , jonka kanssa voisi käydä strategista yhteistyötä maan modernisoimiseksi. Ajatus on hämmästyttävä. Suomi, Tsuhnalandia, on venäläisessä aatemaailmassa pieni, hieman yksinkertaisten ihmisten maa. Nyt se on noussut maailman johtavaksi IT-maaksi. Sitä ei ole helppo Venäjälläkään sulattaa. Eikö Venäjällä muka ole maailman parhaita matemaatikkoja Leontjevista Kolmogoroviin?
Kummallakin puolella rajaa täytyy tehdä viisaita päätöksiä. Venäläisten täytyy sisäistää suomalaisten menestys ja kyky yhdistää teknologiset innovaatiot nopeasti taloudellisiin sovellutuksiin. Suomen puolelta taas tarvittaisiin panostusta venäläisten usein utopistisilta tuntuvien projektien ymmärtämiseen. On myös huomattava, että Suomen voimavarat ovat hyvin rajalliset ja resurssien esteet tulevat eteen hyvin nopeasti. Vaikka Suomi harjoittaa lähialueyhteistyön nimissä kehitysaluepolitiikkaa Venäjän suhteen, tällainen malli ei kelpaa tietotekniikan alueella.
Suomi pystyy auttamaan koko Venäjää, sen kokonaisvaltaista muutosta tietoyhteiskunnaksi. Kysymys ei ole raja-alueista, Karjalasta, Murmanskista ja Pietarista, vaan myös Venäjän ydinalueista. Suomalaiset, tsuhnat, ovat nimensä mukaisesti yksinkertaisia, eivätkä ymmärrä tietotaitonsa suunnatonta merkitystä Venäjälle. Suurien bilateraalisten ohjelmien aika on varmasti ohi. Kostamus ja Svetogorsk kuvaavat aikansa saavutuksia. Silti on mahdollista miettiä, mitä suomalaiset ja venäläiset voisivat tehdä yhdessä tietoyhteiskunnan kehittämiseksi kummallakin puolella rajaa. Meidän pitäisi ehkä varata itsellemme oma brändimme ,voisiko se olla "elektronnaja Finlandija"?
Tässä visiossa Suomi nousisi Venäjälle tärkeäksi teknologiseksi kumppaniksi, joka muodostaisi sillan länteen, antaisi Pietarille sen oikeutetun aseman maan länsimaisimpana kaupunkina ja vakiinnuttaisi Helsingin aseman Venäjän porttina.