Euroopan unionin ja Venäjän suhteet tökkivät. Edistystä tapahtuu, mutta perin verkkaisesti ja välillä taka-askelia ottaen. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki (kesk.) kertoo, että sekä EU:ssa että Venäjällä ladataan odotuksia Suomen ensi vuoden EU-puheenjohtajakaudelle.
Puheenjohtajamaana Suomi toteuttaa "EU:n agendaa", joksi Lehtomäki unionin laatimaa työohjelmaa nimittää. Mutta puheenjohtajamaalla voi olla omia painotuksia. Hänen mukaansa Euroopan unionin sisällä on paineita, että Suomi pystyisi tuomaan uutta virtaa Venäjän ja EU:n suhteisiin.
Mutta myös itärajan toisella puolella odotetaan entisen idänpolitiikan pikkujättiläisen kykenevän antamaan uutta potkua kanssakäymiseen. "Kummallakin osapuolella on odotuksia, joihin meidän pitää yrittää vastata. Meillähän on jo historiallisesti luontaista vahvuutta tällä puolella. Olemme tottuneet seurustelemaan itänaapurin kanssa."
Suomen on sanottu passivoituneen idänsuhteissa sitten kymmenen vuoden takaisen Euroopan unioniin liittymisen jälkeen. Lehtomäki selittää passiivisuutta sillä, että Suomi on pitänyt tiukasti kiinni periaatteesta, jonka mukaan olemme unionin kanssa samassa rintamassa sille kuuluvissa asioissa. Ja idänpolitiikka on unionin heiniä.
"Voi olla, että unionin jäsenyyden alkuaikoina käännyimme voimakkaasti Brysselin suuntaan. On luonnollista, että kun tullaan johonkin uuteen, aika paljon keskitytään siihen. Meidän ajatuksemme on ollut, että unioni muodostaa yhtenäisen Venäjä-politiikan, josta pidämme kiinni. Tämä ei ole toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla."
Tällä hetkellä Suomen ja Venäjän suhteissa eletään vilkasta aikaa. Lehtomäki sanoo tämän vahvistavan, ettei Venäjän-suhteiden hoitoa ole suinkaan jätetty yksin Brysselin kontolle.
"Suomen rikkaus ja vahvuus, mikä erottaa meidät lukuista Keski-Euroopan maista, on arkitason vahva kiinnitys Venäjään. On kansalaisten ja yksityisten ihmisten yhteydet, turismi, valtavat määrät rajanylityksiä. On paljon sellaista, mitä muulla Euroopalla ei ole."
Viisumipakko
säilyy yhä
Yksi Suomen ja Venäjän suhteita hiertävä kysymys on viisumipakko, josta Suomi on pitänyt tiukasti kiinni muiden EU-maiden rintamassa. Paula Lehtomäki sanoo, että on vaikea arvioida niitä poliittisia ratkaisuja, joita viisumivapausasiassa tulee tapahtumaan.
"Emme sinänsä vastusta tätä perusajatusta", hän toteaa viitatessaan viisumivapauteen. Mutta sitten seuraa iso joukko muttia. Passijärjestelmän täytyisi kehittyä, ihmisten identifioinnissa (henkilöllisyyden tunnistamisessa) pitäisi tapahtua edistystä; ylipäätään koko systeemi pitäisi saada nykyistä luotettavammaksi.
Kun näissä asioissa tapahtuu edistystä, Lehtomäen mukaan voidaan jonain päivänä olla tilanteessa, jossa todetaan, että viisumikäytännöstä on mahdollista luopua. Mutta niin hän ei usko sen tapahtuvan, että EU:ssa määritellään päivä, jolloin tuo vapaus astuu voimaan, tapahtuupa mitä tahansa.
Lehtomäki ei pidä viisumia vain jäänteenä menneiltä ajoilta. Hänen mielestään se tarjoaa yhä mahdollisuuden tarkistaa, keitä meille on tulossa ja millä asialla ihmiset liikkuvat. Ministerin näkemystä ei horjuta edes se tosiasia, ettei nytkään välttämättä tiedetä, kuka täällä liikkuu ja mistä varastetuilla papereilla.
Investointitoiveita
puolin ja toisin
Tuolloin tehtiin jättikauppoja, joista Kuhmon kohdalle rajan toiselle puolelle suomalaisvoimin syntynyt Kostamuksen kaupunki on elävä muistomerkki. "On terve piirre, ettei yhdellä maalla ole liian vahvaa asemaa niin kuin Neuvostoliitolla oli aikoinaan, kun sen osuus Suomen ulkomaankaupasta oli 25 prosenttia", Lehtomäki heittää.
Tätä hän perustelee muistuttamalla, miten kävi, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja kauppa kuivui kasaan. "Liika riippuvuus yhdestä suunnasta ei ole hyväksi", hän sanoo ja huomauttaa Suomen olevan EU:n jäsenmaista kuitenkin edelleen yksi suurimmista Venäjän kauppakumppaneista.
Suomen ja Venäjän kauppa on kasvussa. Viime vuonna nousua tapahtui peräti reilut parikymmentä prosenttia. Tästä suuri kiitos lankeaa Venäjän talouskasvulle, joka on harpponut seitsemän prosentin vuosivauhtia. Tämä puolestaan johtuu pitkälti öljyn korkeasta hinnasta.
"Venäjä on toivonut investointeja Suomesta. Niin mekin, että niitä tulisi Venäjältä Suomeen", Lehtomäki toteaa.
Juuri sijoituksissa Venäjälle monet Keski-Euroopan maat ovat juosseet Suomen ohi. Ministeri myöntää näin käyneen. Yksi syy tähän on, ettei maidemme välillä ole vuosien neuvotteluista huolimatta onnistuttu saamaan aikaan investointisuojasopimusta. Tämä hidastaa etenkin pienten ja keskisuurten yritysten halua sijoittaa Venäjälle.
Keskustelut investointisuojasopimuksesta katkaistiin viime vuonna tuloksettomina. Lehtomäki on valmis käynnistämään neuvottelut, mutta vasta sen jälkeen, jos on aihetta olettaa niissä päästävän tuloksiin. Sopimus tökkää erimielisyyksiin muun muassa syrjimättömyydestä ja varojen kotiuttamisesta.
"Meillä on noin 50 investointisuojasopimusta eri puolilla maailmaa. Ne (syrjimättömyys ja varojen kotiuttaminen) sisältyvät kaikkiin sopimuksiimme. Kun tällä erää näissä keskeisissä asioissa ei ole etenemisen mahdollisuuksia, neuvotteluja ei käydä."
Korruptiota
monella tasolla
Suomalaiset yritykset ovat sitten Neuvostoliiton kaatumisen ja sen mukanaan tulleiden ongelmien jälkeen olleet varovaisia liikkeissään Venäjällä. Paula Lehtomäki ymmärtää varovaisuuden. Kun yritykset panevat omaa rahaansa kiinni, ei siinä hänen mielestään voi koskaan olla liian varovainen.
"On käyty paljon keskusteluja Venäjän kanssa muun muassa metsäteollisuuden investoinneista. Metsäteollisuusyrityksiltä, jotka ovat investoineet sinne, on tullut palautetta raaka-aineen saantiin ja muihin peruskuvioihin liittyvistä ongelmista. Kyllä perusedellytysten on oltava kunnossa ennen kuin investointipäätöksiä uskalletaan tehdä."
Yksi asia, johon Venäjällä törmätään aivan eri mittakaavassa kuin Suomessa, on korruptio eli lahjonta. Sitä suomalaisten on vaikea hyväksyä, eikä sitä ministerin mukaan tulekaan hyväksyä. Mutta se on todellisuutta, jonka kanssa Venäjällä askaroivien täytyy jollain tavalla tulla toimeen.
Lehtomäki pitää korruptiota sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä yhtenä suurimpana Venäjän taloutta hidastavana tekijänä. Korruptiota on monella tasolla: sitä on sekä liike-elämässä että hallinnossa. "Kyllä siellä tehdään töitä sen kitkemiseksi, mutta se ei ole helppoa; korruptio on kulttuurisesti juurtunut niin syvälle."