Venäjän talous kasvaa kuudetta vuotta peräkkäin kolminkertaisella nopeudella EU-maihin nähden. Venäjän ripeä talouskasvu avaa myös Suomelle uusia mahdollisuuksia.
Suomen vienti Venäjälle nousi viime vuonna 3,5 miljardiin ja tuonti Suomeen 4,4 miljardiin euroon. Tuonnissa Venäjä on kivunnut toiseksi suurimmaksi maaksi. Suomen viennissä Venäjä on viidenneksi suurin kauppakumppani.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Hannu Hernesniemi uskoo, että Venäjästä tulee 5-10 vuodessa Suomen suurin kauppakumppani, jos suotuisa kehitys saa jatkua.
"Venäjä elää pitkästä aikaa normaaliaikoja ja maan ostovoima kasvaa lähivuosina hyvin voimakkaasti. Presidentti Vladimir Putin aikoo kaksinkertaistaa kansalaistensa ostovoiman seuraavan hallituskautensa aikana eli vuosina 2004-08", kertoo Hernesniemi.
Hernesniemi ja venäläiset tutkijat Grígori Dudarev, Sergei Boltramovitsh ja Pavel Filippov julkaisivat maaliskuun lopussa laajan tutkimuksen Luoteis-Venäjän merkityksestä suomalaisyrityksille, Advantage Northwest Russia (Sitra 2004).
Tällä hetkellä öljyn ja kaasun osuus Venäjän vientituloista on noin puolet. Niiden osuus Venäjän valtion budjetin tuloista on vähintään yhtä suuri.
Venäläiset toivovat, että tulevaisuudesta metsäteollisuudesta syntyy toinen toinen merkittävä vientitulojen lähde energiaviennin rinnalle. Luoteis-Venäjän metsävarat ovat neljä kertaa suuremmat kuin Suomen, mutta hakkuut ovat vain 60 prosenttia Suomen hakkuista.
Suomen kauppa
Venäjälle vaihdellut
Suomen ja Venäjän välinen kauppa on vaihdellut viimeisen sadan vuoden aikana voimakkaasti. Suomen autonomian aikana Venäjän osuus kaupastamme oli luonnollisesti suurin, 40-50 prosenttia. Suomen itsenäistyttyä ja sotien välisenä aikana kauppa romahti alimmalle tasolleen pariin prosenttiin.
Neuvostoliiton aikana Suomen viennistä enimmillään peräti neljännes vietiin itänaapuriin. Nyt Venäjän osuus Suomen viennistä on 7,5 ja tuonnista 12,5 prosenttia.
"Venäjän osuus Suomen viennistä asettunee 12-15 prosentin välille. Venäjä on meille hyvin tärkeä kauppakumppani, koska vientimme sinne on monipuolista ja siinä ovat mukana sekä pienet että suuret yritykset. Vientimme on nykyään myös aitoa eli se ei perustu poliittisiin päätöksiin ja julistuksiin kuten Neuvostoliiton aikoina", painottaa Hernesniemi.
Hän puhuu jopa Venäjä-ilmiöstä myönteisessä mielessä. Pitkä yhteinen raja tarjoaisi Hernesniemen mukaan Suomelle paljon mahdollisuuksia rajat ylittävään tuotantoon. Suomella on erittäin paljon sellaista tuotantoteknologiaa, jota Venäjä tarvitsee. "Osa tuotteista voitaisiin tehdä Suomessa ja osa Venäjällä. Kaikkea tuotantoa ei tarvitse siirtää Kiinaan. Osaavaa, mutta halvempaa työvoimaa löytyy hyvin läheltä."
Hernesniemi myöntää, että alihankintateollisuus on Venäjällä aivan alkutekijöissään. Suurista suomalaisyrityksistä Luoteis-Venäjän markkinoille ovat uskaltautuneet ainakin Metso, joka ostaa alihankintana Petroskoista paperikoneiden teloja. Masa Yards ostaa laivojen potkureita Severodvinskistä.
"Venäjällä on toistaiseksi vaikea saada alihankkijoita, koska neuvostovallan aikana isot yhtiöt, kombinaatit tekivät kaiken mahdollisen itse. Yksityisyritteliäisyyttä ei edes sallittu Neuvostoliiton aikana, siksi maasta puuttuu alihankintakulttuuri, mutta suomalaiset voisivat olla osaltaan sitä synnyttämässä."
Suomalaiset isot metsäyhtiöt ovat arastelleet Venäjälle menoa. Ne ovat perustaneet maahan sahoja, mutta satojen miljoonien eurojen sellu- ja paperikoneinvestoinnit ovat saaneet odottaa.
Amerikkalainen metsä-
teollisuus jo paikalla
Amerikkalainen, maailman suurin metsäyhtiö International Paper on jo rantautunut Venäjälle aivan Suomen rajan tuntumaan. Se omistaa ja käyttää Svetogorskissa entisen Enso Gutzeitin paperitehdasta. Itävaltalaisella Neusiedlerillä on Komin tasavallan pääkaupungissa Syktyvkarissa tehdas, joka tuottaa 700 000 tonnia paperia ja kartonkia vuodessa.
Stora Enso avasi viime vuonna Impilahdella sahan ja tänä keväänä se avaa sahan Novgorodissa. Myös UPM-Kymmene aikoo perustaa sahan Novgorodissa. Metsä-Botnia suunnittelee kahta sahaa Venäjälle.
"Sahainvestoinneilla suomalaiset metsäyhtiöt haluavat turvata raakapuun häiriöttömän tuonnin Suomeen ja tunnustella maaperää mahdollisille suurinvestoinneille", arvioi Hernesniemi.