"Ymmärrän mitä kaikki nuo vihjeet tarkoittavat: Saatte öljyn, mutta te hajotatte maanne ja liitytte Venäjään."
Ei, kysymys ei ole Ukrainasta. Yllä olevan sanoi Valko-Venäjän yksinvaltainen presidentti Aleksandr Lukashenko reilu viikko sitten.
Maailman katseet ovat pitkään keskittyneet Krimille, Itä-Ukrainaan sekä viimeksi Asovanmerelle ja Kertshinsalmeen, mutta näinä aikoina ei ole merkityksetöntä, mitä tapahtuu Valko-Venäjällä – ja Valko-Venäjälle.
Lukashenkon puuskahdus oli vastaus Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin puheeseen.
Medvedev esitti muun muassa, että Venäjä ja Valko-Venäjä syventäisivät valtioliittoaan ottamalla käyttöön yhteisen ruplan sekä yhdistämällä oikeus- ja tullilaitokset. Vastikkeeksi Valko-Venäjä saisi Venäjältä öljyä ja kaasua halvemmalla. Vaihtoehto olisi jatkaa nykyisenkaltaista valtioliittoa – ja maksaa öljystä ja kaasusta nykyistä enemmän.
Valko-Venäjä on perinteisesti ollut tiukasti Venäjän talutusnuorassa. Suomen geopoliittinen sijainti on mikä on, mutta Valko-Venäjän asema on paljon haastavampi: se on Puolan tavoin suoralla reitillä Venäjän ja Saksan välissä. Toisessa maailmansodassa Valko-Venäjä jäi sotilassaappaan alle molempiin suuntiin.
Kun Neuvostoliitto alkoi hajota 1980-luvun lopulla, Valko-Venäjällä oli rauhallisempaa kuin monessa muussa paikassa.
Kun Minskissä oli tuolloin suuri kansallismielinen mielenosoitus, valkovenäläiset olivat itsekin yllättyneitä lähdöstään kaduille. Muistan, kuinka kommunistipuolueen politrukit katselivat harvinaista mielenosoitusta komean rakennuksensa tummennettujen ikkunoiden läpi.
Valko-Venäjä on ollut Lukashenkon diktatorisessa otteessa pian neljännesvuosisadan. Hän on pelannut onnistuneesti peliä, jossa Venäjää pelottavaa vallankumousta ei ole tapahtunut. Vastikkeeksi hän on nyhtänyt Venäjältä taloudellisia etuja.
Presidentti Vladimir Putinin käskyläisen Medvedevin puhe oli selvä merkki siitä, että Lukashenkon peli on vaikeutunut. Kenellekään ei luulisi olevan enää epäselvää, että Putin pyrkii laajentamaan yhä Venäjän valtapiiriä. Valko-Venäjä on pyrkimyksen yksi ja Ukrainaa paljon helpompi kohde.
Ukraina ilmoitti äsken irrottautuvansa Venäjän kanssa vuonna 1997 tehdystä ystävyys-, yhteistyö- ja kumppanuussopimuksesta. Se velvoitti osapuolia kunnioittamaan toistensa alueellista koskemattomuutta ja nykyisiä rajoja. No, on nähty, miten sopimusta on noudatettu.
Valko-Venäjän pelivara on Ukrainaa pienempi. Venäjällä on sen alueella kaksi sotilastukikohtaa. Lukashenko on toki välillä flirttaillut Euroopan unionille, ei ole tunnustanut Venäjän Georgialta valtaamien Abhasian ja Etelä-Ossetian nukkevaltioita ja on jopa arvostellut Krimin valtausta.
Valko-Venäjän puristelussa ei ole kysymys vain Venäjän valtapiirin vahvistamisesta, vaan ehkä myös keinosta hakea tapaa, jolla Putin voisi sittenkin jatkaa Kremlin kuskin paikalla myös vuoden 2024 jälkeen.
Venäjän perustuslain mukaan Putin ei voisi asettua enää ehdolle nykyisen kautensa jälkeen. Jos Venäjä ja Valko-Venäjä "syventäisivät integraatiotaan", voisiko Putinista tulla RuBelin (RussiaBelarus) valtioliiton pääsihteeri?
Lukashenko on tukahduttanut Valko-Venäjän sisäisen opposition kovin ottein. Siellä on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan tuomittu kuolemaan yli 400 ihmistä vuoden 1991 itsenäistymisen jälkeen.
Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi kutsutun Valko-Venäjän johtajaa ei käy siksi sääliksi. Lukashenko on tähän asti menestyksellisesti tasapainoillut Venäjän kanssa, mutta jos Venäjä kiristää ruuvia öljyn ja kaasun hinnalla, Lukashenko voi horjahtaa – jos hän ei suostu "syventämään integraatiota".
Putinin tiedottaja Dmitri Peskov on kiistänyt , että Venäjän ja Valko-Venäjän yhteen liittäminen Putinin presidenttikauden jatkoksi olisi "näin muotoiltuna asialistalla". Vähän aiemmin Venäjän varapääministeri kieltäytyi keskustelemasta öljyn ja kaasun hinnoista niin kauan kuin "perustavaa laatua olevia päätöksiä" Venäjän ja Valko-Venäjän syvemmästä integraatiosta ei ole tehty.
Valko-Venäjää tunnetaan huonosti Suomessa, mutta Minskistä on Helsinkiin matkaa vain reilut 700 kilometriä.