Vaikka presidentti Dmitri Medvedevin Etyj-kritiikki on syytä panna merkille, Venäjän ehdotus turvallisuushuippukokouksesta kertoo enemmänkin halusta ottaa aloite kansainvälisissä suhteissa.
Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin ensivierailu Suomeen oli odotetusti suuri mediatapahtuma. Valtionpäämiesten tapaamisissa ei useinkaan synny suoraan mitään konkreettista, mutta vierailuilla on silti valtava merkitys. Sekä vastaanottavan että vierailevan maan hallinnot päivittävät tietojaan toisistaan, ja eri tasoilla virkamiehet pääsevät luontevasti käsittelemään asioita, jotka eivät välittömästi ole valtiovierailun asialistalla.
Runsaan vuorokauden mittaisen vierailun vuoksi Suomi on ollut muutaman kuukauden Venäjän mielenkiinnon kohde numero yksi. On mahdollista, että Medvedevin vierailun satoa niitetään vielä kuukausien, jopa vuosien päästä.
Medvedeviltä osattiin odottaa painavaa viestiä koskien eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria. Helsingin yliopiston juhlasalissa tehty ehdotus oli silti konkreettisuudessaan johonkin mittaan yllätys. Medvedev totesi aika lailla suoraan, että uusi "poliittisesti sitova" turvallisuussopimus tarvitaan, koska Natosta ja Euroopan unionista ei ole turvallisuuden takaajiksi.
Myös Etyj sai osansa, mikä oli puheen yllättävin kohta. Suomalaisten lempilapsi Etyj, aikaisemmin Etyk, tuomittiin presidentti Medvedevin puheissa "marginaalisten kysymysten" käsittelijäksi. Se on aika paljon sanottu, etenkin maassa joka hiljattain oli Etyjin puheenjohtaja. Liekö mukana ollut vielä maininkeja Georgian kriisistä. Etyjin sotilastarkkailijoiden läsnäolosta alueella väännettiin kättä vielä viime vuoden lopussa.
Lännelle kriittinen perussävy ei ole hävinnyt mihinkään. Vaikka puheen ote oli rakentava, siihen oli kätketty taitavaa, osin kohteliastakin, kritiikkiä nykyistä turvallisuusjärjestelmää kohtaan.
Venäjä haluaa kansainvälisissä suhteissa ottaa jälleen aloitteen. Presidentti Medvedevin puheessa kaikui uudelleen suurvallaksi haluavan maan ääni. Projekti kansallisen vaikutusvallan kasvattamiseksi hyytyi ainakin hetkeksi kansainväliseen talouskriisiin. Kallis öljy nosti Venäjän painoarvoa myös poliittisesti pitkin 2000-lukua. Halu vaikuttaa maailmanlaajuisiin turvajärjestelyihin ei ole hävinnyt mihinkään.
Medvedev siis haluaisi kutsua koolle mahdollisimman laajan turvallisuuspolitiikkaan keskittyvän kokouksen, johon osallistuisivat kaikki Euroopassa toimivat maat ja järjestöt.
Aivan pienestä kokouksesta ei ole kyse. Itse asiassa kokouksesta tulisi massiivisin kansainvälinen yhteistyökokous, jos YK:n yleisistuntoa ei lasketa mukaan. Sen järjestäminen vie helposti vuoden siinäkin tapauksessa, että kaikki Euroopan maat ja järjestöt suhtautuisivat ehdotukseen myönteisesti ja järjestelyt aloitettaisiin heti.
Toinen ongelma on koko maailmaa koetteleva syvä talouskriisi. Juuri tällä hetkellä suurella osalla maailman maista suurimmat murheet liittyvät kasvavaan työttömyyteen ja budjettialijäämiin sekä horjuvan finanssisektorin tukemiseen. Poliittisen mielenkiinnon kohdentaminen pitkälti akateemiseen harjoitukseen ja turvallisuuspoliittiseen suurkokoukseen on hankalasti perusteltavissa, kun monessa maassa äänestäjät menettävät laman takia kotejaan ja työpaikkojaan.
Esitys suurkokouksesta on kaikesta huolimatta paikallaan. Se joutunee kuitenkin odottamaan laman jälkeistä aikaa.