Kirjoittaja on ulkoasiainneuvos
ulkoministeriössä.
Viimeksi kuluneen kahden vuosisadan ajan aina Napoleonin sodista lähtien Venäjän älymystö intelligentsija on pohtinut kysymystä, kuuluuko Venäjä Eurooppaan ja sivistyneeseen länteen vai itään ja Aasiaan. Kysymys on kiehtonut myös ulkomaalaisia Venäjän tuntijoita.
On kysytty, voidaanko Venäjää sen historian ja maantieteen erikoispiirteet huomioonottaen muuttaa läntisen Euroopan maitten kaltaiseksi markkinataloudeksi, demokratiaksi ja oikeusvaltioksi. Sosialismin ja neuvostovallan sortumisen jälkeen tässä on pohjimmaltaan kysymys myös Venäjän uudesta aatteesta ja kansallisesta identiteetistä, joita yhä etsitään.
Pietarissa järjestettiin marraskuun lopulla kansainvälinen kongressi aiheesta "Kulttuuri ja Venäjän tulevaisuus". Kongressi oli presidentti Vladimir Putinin akateemikko Dimitri Sergejevits Lihatshovin 100-vuotismerkkipäivän kunniaksi julistaman juhlavuoden päätapahtuma. Lihatshov (1906-1999) oli Venäjän kielen, kirjallisuuden ja historian tutkija, yksi aikansa johtavista tiedemiehistä naapurimaassamme.
Hän säilytti Solovetskin vankileirivuodet, Stalinin vainot sekä Pietarin piirityksen koettuaankin arvokkuutensa ja integriteettinsä läpi neuvostoajan. Hän pyrki pelastamaan synkimpinäkin aikoina sen, mikä oli parasta Venäjän kulttuurissa. Venäjän rakentaessa kohentuneen taloutensa avulla tänään uudelleen suuruuttaan kulttuuri ja sen saavutukset ovat keskeinen ainesosa tässä työssä.
Juhlakokoukseen osallistui arvovaltainen joukko isäntämaan akateemikkoja, professoreita, tutkijoita, virkamiehiä sekä kansainvälisiä Venäjän historian ja kulttuurin tuntijoita. Putin otti avajaisten jälkeisenä päivänä Lihatshovin merkkipäivään liittyen vastaan kongressin järjestäjät ja joukon Venäjän älymystön edustajia sekä kävi keskustelun heidän kanssaan tilaisuudessa esittämänsä johdantopuheenvuoron pohjalta.
Kongressissa pohdittiin Venäjän kulttuurin ja kielen merkitystä tämän päivän maailmassa, venäläisen kulttuuriperinnön säilyttämisen tärkeyttä, historiallisen muistin merkitystä sekä tilintekoa maan totalitäärisen menneisyyden kanssa.
Kysymykset Venäjän suhteesta Eurooppaan, Venäjän aatteen ja identiteetin etsimisestä sekä älymystön roolista ja asemasta tämän päivän Venäjällä tulivat niin ikään eri yhteyksissä esille. Lihatshovin laaja kirjallinen jäämistö sekä hänen aina perestroikan vuosista lähtien antamansa lukuisat julkiset lausuntonsa loivat pohjan alustuksille ja käydylle keskustelulle.
Lihatshoville Venäjä oli jo keskiajalla viikinkien ja Bysantin perintöineen osa läntistä kulttuuripiiriä, jonne kristinusko tuli varhain ja johon mongolit, Iivana Julma ja Stalin sekä osittain myös Pietari Suuri toivat "väkivallan perinteen". Euroaasialaisen Venäjän sekä itä-länsi-vastakkainasettelun sijasta tuli akateemikon mukaan puhua Venäjän pohjoisen ja eteläisen osan välisistä eroista, jotka ovat määräävä tekijä.
Mitä Venäjällä slavofiilien ja länsimielisten zapadnikkien väliseen perinteiseen vastakkainasetteluun tulee, akateemikko tunnustautui itse yksiselitteisesti länsimielisten joukkoon, mutta näki samalla slavofiilien korostamat Venäjän erityispiirteet. Hänen henkilönsä ja elämäntyönsä kautta on näin ollen haluttaessa mahdollista saada tässä, kuten niin monessa muussakin Venäjän historian ongelmakohdassa tukea.
Lihatshovin perintö todettiinkin monissa kokouspuheenvuoroissa yhä ajankohtaiseksi ja sen katsottiin olevan avuksi yhteiskuntajärjestelmän muutoksen jälkeisessä uudessa tilanteessa. Lihatshov uskoi esimerkiksi pitkällä aikavälillä "demokratian mahdollisuuteen" Venäjällä. Hänen mukaansa, toisin kuin usein on väitetty, Venäjän historiassa on "joitakin vaikkakin lyhyitä ajanjaksoja, jolloin demokratiaa on harjoitettu".
Edelleen kongressissa haluttiin Lihatshovin hengessä saada käsitykset Venäjän monitahoisesta ja painajaismaisesta lähihistoriasta sulautetuksi yhdeksi näkemykseksi. Ongelmat ovat suuret historiaa ja oppikirjoja kirjoitettaessa, koska neuvostovaltio laiminlöi ja osittain suorastaan kielsi menneisyyden. Kaikkiaan kolme sukupolvea ja seitsemän vuosikymmentä kestäneen neuvostoajan jatkuvaa vaikutusta ja merkitystä tämän päivän Venäjällä sanottiin nykytilanteessa pahasti aliarvioitavan.
Keskeisiä aiheita kongressissa olivat myös perusarvot ja moraalikäsitykset. Katsottiin, ettei Venäjällä neuvostokauden jäljiltä tiedetä, mikä on moraalitonta ja mikä ei. Arvot eivät voi kuitenkaan olla pelkästään Venäjää koskevia, vaan yhteisiä Euroopan ja muun maailman kanssa. Lihatshovin rooliin perestroikan aikana viitaten katsottiin, että älymystön tulee voittaa takaisin sen 1980-luvulla nauttima arvostus ja olla ennen muuta "riippumaton ja eurooppalainen", ei "vallan syleilyssä".
Kysymystä, kuuluuko Venäjä Eurooppaan, pidettiin nykytilanteessa tyystin keinotekoisena. Samalla katsottiin, että Eurooppa-käsite on tänään pitkälti politisoitu. Nyt tulee ottaa Lihatshovin tapaan lähtökohdaksi Venäjä "Euroopan orgaanisena osana".
Venäjä on poliittisesti, psykologisesti sekä kulttuurinsa ja taloutensa puolesta Eurooppaa. Venäläiset ovat historiansa aikana saaneet vaikutteita lännestä, mutta samalla he ovat voineet itse vaikuttaa läntisen Euroopan kehitykseen. Venäjän ei tule enää isoloitua, eikä etääntyä eurooppalaisista arvoista, kuten neuvostoaikana tapahtui. Johtopäätökseksi tuli, että Venäjä on tänään osa Euroopan moninaisuutta, mutta ei pelkästään osa Eurooppaa.