Kansainvälinen ympäristöjärjestö Greenpeace on tullut tunnetuksi uhkarohkeista tempauksistaan. Viimeksi järjestön aktivistit yrittivät nousta venäläisen öljyjätti Gazpromin öljynporauslautalle Petšoranmerellä Pohjois-Venäjällä viime viikolla.
Venäjällä tällaista aktivismia ei ole tapana katsella suopein silmin. Eikä varsinkaan kun mielenosoitus on suurelta osin vientituotetta kuten tässä tapauksessa. Greenpeacen aluksen 30-henkinen miehistö on lähtöisin 18:sta maasta, yksi Suomesta.
Venäjä reagoi kuin olisi ampunut tykillä hyttysiä. Aktivistit pidätettiin, ja syytökset merirosvouksesta ovat kovinta luokkaa. Asia on nyt oikeuden vallassa. Toivottavasti se elää tätä aikaa ja osaa asettaa tempauksen oikeisiin mittasuhteisiin.
Greenpeace saavutti tavoitteensa: se sai maailman huomion näkemykselleen, ettei se hyväksy öljynporausta arktisilla alueilla.
Asia on tärkeä. Öljynporaukseen pohjoisilla alueilla liittyy monia ympäristöongelmia, jotka vaatisivat tutkimuksia ja eri maiden asiantuntijoiden yhteistyötä. Petšoranmerellä tehdään ensimmäisiä porauksia, jotka tähtäävät kaupalliseen öljyntuotantoon tällä alueella.
Mutta tekikö Greenpeace tempauksellaan kuitenkin enemmän hallaa kuin hyvää ajamalleen asialle?
Venäjä ei ole ainoa maa, jossa Greenpeacen keinot torjutaan. Se kohtaa vastarintaa kaikkialla, missä se toimii tällä tavoin, myös Suomessa.
Vuonna 1985 Ranska upotti järjestön laivan, jota kipparoi sama henkilö kuin nyt pidätettyä alusta Venäjällä.
Greenpeacen toimintatapa heikentää sen uskottavuutta. Vaikka kuinka kokisi olevansa oikeassa, vuoropuhelu on lopulta näissäkin asioissa ainoa kestävä tie eteenpäin.