Kun Suomen Akatemia kysyi kansalaisilta viitisen vuotta sitten tulevaisuuden tutkimusaiheita, hyvinvointi nousi selkeästi esiin parintuhannen ehdotuksen joukossa. Tärkeänä pidettiin muun muassa syrjäytymisen ja vanhentumisen tutkimista. Kärkeen kirivät myös sairaudet hoitoineen, oppiminen, ekologisuus, energia, ”teknologia”, politiikka ja työelämä.
Viimeksi syyskuussa strategisen tutkimuksen neuvosto myönsi rahoitusta puolellesadalle tutkimushankkeelle, joista valtaosa liippaa terveyttä. Tukea saivat niin Alzheimerin taudin diagnostiikka, nopeavaikutteiset masennuksen hoitomuodot kuin teatteri toipumisen välineenä -tutkimuskin. Myös materiaalitutkimusta ja kierrätystä edistetään, samoin vaikkapa taloutta opettavia pelejä.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta pyrkii osaltaan pysymään kärryillä maailman menossa. Apuna se käyttää futurologi Risto Linturin raportteja. ”Teknologiamurros 2013–2016” päivitti keväällä – jo 2013 julkistettua – ”radikaalien teknologioiden” listaa.
160-sivuinen, teknologiauutisista koottu ”esiselvitys” järjestelee uudestaan otsikoita, joita vapaaehtoinen lukijakunta on poiminut verkkojulkaisuista. Nopeasti kehittyvien teknologioiden joukkoon jo päässyt optiikkakin.
Miksi valiokunta teettää ylimalkaisia teknologiasuosituksia? Digitalisaatio kuljettaa meitä internetiä pitkin tulevaisuuteen niin nopeasti, että listaus muuttuu hetkessä makulatuuriksi. Vertailustakin olisi enemmän apua. Jos ei muuten niin teknologiakansan itsetunnon kohottamiseksi.
Teknologiaa tehdään ihan lähellä. Oulussakin kehitetään itseohjautuvia aluksia ja usea yritys tuotteistaa valoaaltoja ”materiaalitutkia” varten, jotka analysoivat vaikkapa siemeniä, maitoa tai lääkkeitä.
Ehkä kansanedustajat vain kaipaavat vempainvalistusta. Vai onko sittenkin kyse ostoslistasta kuluttajille? Ilmankin tosin arvaa kansan tietävän toivoa sähköautoja, kehomittareita, 3D-tulostimia, droneja ja lumetodellisuutta.
Saksan tiedeministeriö teetti 1990-luvulla paksuja Delphi-raportteja teknologiakehityksen ennakoimiseksi. Tutkijoiden arviot muun muassa siitä, milloin robotit alkavat avustaa kodeissa tai rakennuksilla, osoittautuivat ylioptimistisiksi. Selväksi kävi sekin, että teknologiauskoon liittyi pelkoja.
Saksan nykyinen innovaatiopolitiikka perustuu kuudelle teemalle: niin digitaalitalous ja -yhteiskunta, kestävä talous ja energia, innovatiivinen työympäristö, terve elämä, älykäs liikkuminen kuin kansalaisten turvallisuuskin kattavat sekä teknologisia että sosiaalisia innovaatioita.
Vastikään liittopäivät täydensi kuusikkoa lisäämällä kaikkia osioita palvelevan nanoteknologia 2020 -toimintaohjelman. Samalla painotettiin, että materiaaliteknologia sisältää myös riskejä.
Tutkimus ja teknologia lisäävät vaurautta ja hyvinvointia, kun tuloksia sovelletaan viisaasti. Siksi valtiovarainministeriökin kai järjestää marraskuussa robotisaatioseminaarin.
Valtioneuvosto yrittää katsoa kauemmas. Se on käynnistänyt tulevaisuusselonteon valmistelut. Aihe on painava. Tarkoituksena on kartoittaa suomalaisen työn tulevaisuutta 20 vuotta eteenpäin. Tuloksia hallitus lupaa 2018.
Eduskunnankin soisi teknologioiden syleilyn ohella ennakoivan mahdollisia seurauksia. Haluammeko, että pesukone kommunikoi kyberrikollisten kanssa tai että naapurin tilaama pizza pian lentää kohti? Ei, haluamme järkevää teknologiaa, jota voi käyttää huoletta.
Kolumni