Pakkolait ovat pääministeri Sipilän (kesk.) mukaan pysyvästi hyllyllä. Sen sijaan hallituksen esitys työsopimuslain muuttamisesta on tulossa kesän aikana eduskuntaan. Esitysluonnoksen lausuntokierros päättyi 12.2.
Esitysluonnoksessa määräaikaisen työsopimuksen voisi solmia entistä helpommin eli enintään kolmesti vuoden aikana ilman perusteluja.
Koeaikaa pidennettäisiin nykyisestä neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Lisäksi työnantaja voisi jatkaa koeaikaa vielä pidemmäksi, mikäli työntekijä olisi poissa sairauden tai perhevapaan takia.
Irtisanomistilanteissa takaisinottovelvollisuus lyhenisi nykyisestä yhdeksästä kuukaudesta neljään kuukauteen ja kuuteen kuukauteen, jos työntekijän irtisanomisaika on kuusi kuukautta.
Taustalla on ajatus helpottaa työllistämistä ja edistää näin uusien työpaikkojen syntymistä.
Uusi mahdollisuus enintään kolmeen perusteettomaan määräaikaisuuteen olisi nimeltään työllistämissopimus. Jos työvoiman tarve on tilapäinen, sen perusteella voi nykyisinkin solmia määräaikaisen työsopimuksen. Lisäksi on mahdollista tehdä osa-aikainen työsopimus, on ”tarvittaessa töihin tulevien” työsopimus ja lisäksi monenmoiset harjoittelut työpaikoilla. Työllistäminen ei näyttäisi olevan siitä kiinni, ettei löydy sopivaa lomaketta työsopimuksen tekemiseen.
Käytännössä tällä heikennyksellä työntekijä voisi entistä helpommin päätyä vuosikausiksi työsuhteeseen, joka on milloin perusteltu määräaikaisuus, milloin työllistämissopimus.
Toki pätkätyö on parempi vaihtoehto kuin ei työtä ollenkaan, mutta työntekijän näkökulmasta näyttää enemmänkin siltä, että heikennyksellä lisätään työsuhteiden ketjutuksia, ei työpaikkoja.
Koko kansantalouden näkökulmasta työsuhteiden epävarmuuden lisääminen on huono asia, sillä työsuhteensa puolesta löysässä hirressä elävä on huono kuluttaja. Saattaapa tilanne vaikuttaa lapsentekohaluihinkin.
Mitä koeajan pidentämiseen tulee, ihmetyttää, jos työnantaja ei neljässä kuukaudessa saa selville, haluaako pitää työntekijän vai ei.
Pahasti särähtää myös takaisinottovelvoitteen lyhentäminen. Takaisinottovelvoitehan liittyy irtisanomisiin, joiden taustalla on työn olennainen ja pysyvä väheneminen.
Yt-laki lähtee siitä, että jos työ ei vähenekään arvioidulla tavalla, työtä on tarjottava ensisijaisesti irtisanotulle. Nykyinen yhdeksän kuukautta on monella alalla ennemminkin lyhyt kuin pitkä aika katsoa, vähenikö työ pysyvästi vai ei.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) vuoden takainen raportti osoitti, että tilastojen mukaan yli viisikymppisen työllistyminen on hankalaa, vaikka työttömällä olisi korkeakoulututkinto ja yli 56-vuotiaalla ei käytännössä ole enää mahdollisuuksia työllistyä uudelleen.
Pitkä takaisinottovelvollisuus erityisesti yli 50-vuotiailla yt-neuvotteluissa irtisanotuilla olisi erityisen paikallaan. Näin he saattaisivat paitsi saada työpaikkansa takaisin, pysyä työelämässä kiinni edes pätkittäin.
Varmaan pitkä takaisinottovelvollisuus myös suojelisi heitä irtisanomisilta. Suoja voisi olla paikallaan, jos suomalaisten työuria oikeasti halutaan pidentää. Ikääntyneet ovat yt-tilanteissa helposti valikoituneet irtisanotuiksi.
Työpaikka on jokaiselle tärkeä ja sen menetys raskas isku. Todennäköisyys saada töitä vaikka kouluttautumalla uudelle alalle, on nuoremmalle kuitenkin aivan toista luokkaa kuin yli viisikymppiselle.
Kolumni