Hulluja nuo jääpallomaalivahdit!
Ihan toivotonta työtä, ei mitään mahdollisuutta torjua. Ja ennen kaikkea pähkähullujen hommaa. Kivikova kuuden sentin muovipallo kiitää maalia kohti 200 kilometriä tunnissa.
Eihän sitä palloa edes näe, katsojat huokaavat.
OLS:n maalivahti Pertti Virtanen on kuullut väitteet monta kertaa. Onko jääpallomaalivahdin homma hurjaa ja pelottavaa?
"Ei."
Virtanen on sinnikkäästi jaksanut puolustaa toimenkuvaansa sitä ihmetteleville.
"Se ei ole toivotonta eikä pelottavaa. Tietenkin se johtuu siitä, että olen tehnyt tätä jo kauan. Tavallaan ymmärrän, että maalivahdin homma saattaa näyttää pahalta. Jos joku pannaan ensimmäisen kerran elämässään maaliin torjumaan aikuisten vetoja, niin eihän siitä mitään tule", Virtanen tietää.
Katse palloon, päin!
Kempeleen mies osaa yllättää: hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka hurjalla vauhdilla kovimmat lyönnit viuhuvat kohti. Miltä tuo 190-200 kilometriä tunnissa kuulostaa?
"Aika kovalta. Mutta ei tässä vaiheessa viitsi enää alkaa pelätä", 22-vuotias virnuilee.
Olennainen ero yleisön ja maalivahdin välillä on se, että katsojan huomio saa herpaantua. Maalivahti sen sijaan pitää katseensa pillerissä silmä kovana.
"Jos laukaus lähtee niin, ettei palloa näe, siihen ei ehdi reagoida. Oikea sijoittuminen tulee harjoittelun kautta. Pyrimme siihen, että sijoittuminen lähtee takaraivosta."
Virtanen on liigan maalivahtieliittiä. Tällä hetkellä nuorukainen pelaa rautaisella itseluottamuksella, ei hötkyile eikä torju palloja eteensä.
"Kun itseluottamus on kohdillaan, niin itsekin huomaa pelaavansa paremmin.
Kun Virtanen ottaa kopin, ensimmäinen ajatus on avata nopeasti omalle pelaajalle. Nopealla avauksella pystyy ohittamaan jopa kolme neljä vastustajan ylintä pelaajaa - tai parhaassa tapauksessa vapauttamaan pitkällä heitolla hyökkääjän läpiajoon.
OLS-vahti napsi alkusarjassa peräti neljä syöttöpistettä.
"Olisi niitä enemmänkin, jos pojat olisivat tehneet paikoista maaleja", Virtanen vitsailee.
Maalivahdin heittovoimasta homma ei ole kiinni. Kempeleen Kirin pesäpalloilija viskaa pallon rouheasti toiseen päähän.
"Kyllä se varmaan yhdellä pompulla menee - jos ei ilmassa."
Muutama vuosi sitten Virtasen heitto päätyi silloisen seuransa OPS:n harjoitusottelussa vastustajan maaliin asti. Pallo meni pompun kautta Nyborgin vahdille, joka räpelsi sen omaan maaliin.
"Epäonnistunut heitto: ei mennyt omille", Virtanen myhäilee.
Kynnet esiin
Virtanen saattaa näyttää veltolta, mutta sitä hän ei ole. Hyvä maalivahti sijoittuu oikein ja tekee vain tarvittavat liikkeet.
Lehmän hermot mieheltä sentään löytyy.
"Yleensä en jännitä ollenkaan. Jos panokset ovat kovat, niin minulla on pientä kutinaa - se on vissiin ihan tervettä."
Virtasen ei siis tarvitse pureksia kynsiään, mutta aina välillä niihin sattuu. Maalivahti näyttää malliksi keskisormeaan.
"Maaottelussa tuli pallo sormenpäähän ja se vääntyi. Ja tästä irtosi kynsi Narukerää vastaan pelatussa ottelussa", hän esitelmöi.
Ihme ja kumma: maalivahdit loukkaantuvat harvoin vakavasti. Monet torjujat käyttävät nykyisin kiekkovahdin jalkapatjoja ja housuja. Virtasella on ylävartalossa sentin paksuinen rintapanssari, käsissä hanskat ja päässä tietenkin kypärä.
Kylki, selkä ja käsivarret ovat käytännössä ilman suojausta.
"Olkapäät ja hauikset saavat herkimmin osumia, kyljet korkeintaan vastaantulotilanteissa."
Onko selkään sattunut koskaan?
"No, sitten maalivahti on tehnyt jotain väärin, jos pallo osuu selkään."
Aivan: katse pallossa, hyvä maalivahti.
Jääpallon 2. loppuottelu OLS-HIFK alkaa lauantaina Pakkalan tekojäällä kello 14. Oulun Luistinseura voitti ensimmäisen finaalin ja mestaruus on lauantain ottelussa katkolla oululaisille.