Walter Veltroni, Rooman suosittu pormestari, voitti vetonsa ja toteutti elinikäisen unelmansa. Sunnuntaina hänet valittiin komeasti Demokraattisen puolueen (PD) pääsihteeriksi. Italian uusi keskustavasemmiston uusi puolue syntyi Vasemmistodemokraattien (DS, Italian kommunistipuolueen kaukaisia perillisiä) ja Päivänkakkara-liittoutuman (DL, taustaltaan kristillisdemokraattinen) yhdistymisestä.
Oli odotettavissa, että italialaisten eniten arvostama poliitikko, tiedotusvälineiden lemmikki, nousisi jonain päivänä uuden puolueen johtoon.
Kansa osallistui innolla äänestykseen, jossa puolueen kannattajat saivat suoraan valita uuden johtajansa.
Hetkellä, jolloin maassa suhtaudutaan hyvin epäluuloisesti puolueisiin, yli kolme miljoonaa ihmistä ryntäsi uurnille, mikä pakotti äänestyksen järjestäjät valokopioimaan äänestyslippuja ja pitämään äänestyspaikat avoinna pitkälle yli suunnitellun sulkemisajani.
Lokakuussa 2005 yli neljä miljoonaa ihmistä kävi jo valitsemassa Romano Prodin keskustavasemmiston vaaliliiton johtajaksi vuoden 2006 vaaleihin.
Tällä kertaa tavoite oli vielä kunnianhimoisempi: perustaa puolue, luoda sille identiteetti, johtoelimet ja johtaja, jolla on vahva mandaatti. Se onnistui. Walter Veltroni sai yli kaksi miljoonaa kannattajaa, eli yli 75 prosenttia äänistä, kaukana neljän kilpailijansa edellä.
"Kansa on edistyksellisempää kuin sen edustajat", Rooman kaupunginjohtaja tunnusti liikuttuneena puhuessaan aktivisteille, jotka olivat innoissaan tuosta "demokratian kannalta ikimuistoisesta päivästä".
Veltroni toisteli, että valinta merkitsi unelman täyttymystä: yhdistää uudistusmieliset ja jättää taakse negatiiviseksi koettu politiikka. Uusi Demokraattinen puolue haluaa olla esitysten puolue. Veltroni sanoo olevansa vuoropuhelun, mutta myös päätösten mies.
Tuleeko hänestä myös "vakauttava tekijä" nykyiselle hallitukselle, kuten hän lupaa, vai nostaako kansansuosio päinvastoin hänet hankalaan asemaan suhteessa Romano Prodin hallitukseen?
Yhteenottoja sattui jo esivaalikampanjan aikana. Verotus ja ministerien määrän vähentäminen synnyttivät raivokasta kiistelyä pääministerin ja Veltronin välillä, vaikka viimeksimainittu oli Prodin alter ego 1996, kun keskustavasemmistolainen Oliivipuu-liittoutuma voitti vaalit.
Sunnuntai-iltana nämä kaksi miestä seisoivat rinnakkain, kuvastaen Italian vasemmiston kaksinaisuutta. Romano Prodista tulee virallisesti Demokraattisen puolueen kunniapuheenjohtaja. Mutta uusi puolue, jota hän on niin hartaasti toivonut, on luisumassa hänen käsistään.
Monien kommentaattorien mukaan uusi pääsihteeri joutuu ottamaan etäisyyttä hallitukseen. Jotkut epäilevät hänen jo toimivan sen puolesta, että keväällä 2008 pidettäisiin ennenaikaiset vaalit.
Veltroni on kiistänyt tämän ja vakuuttaa haluavansa tukea Prodia lojaalisti vaalikauden loppuun, vuoteen 2011 saakka.
Hän on saanut lempinimekseen "hyvis", "hyvää hinnalla millä tahansa". Viime aikoina hän on kuitenkin näyttänyt pyrkivän eroon tuosta imagosta.
Aiemmin hän esimerkiksi kertoi aikovansa muuttaa Afrikkaan pormestarikautensa päättyessä. Afrikka saa nyt odottaa. Varhain politiikkaan mukaan lähtenyt 52-vuotias journalisti joutuu kohtaamaan todellisuuden voidakseen vastata sunnuntaina ilmaistuihin odotuksiin.
©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate