Valtionvelka lähtee Suomessa hirmuiseen kasvuun. Hallitus aikoo sysätä väistämättömät ikävät päätökset veronkorotuksista ja etuuksien leikkauksista vuoden 2011 vaalien jälkeiseen aikaan.
Syvenevä talouskriisi kaataa suomalaisten syliin uusia synkkiä uutisia. Tuorein niistä ei juurikaan vaikuta kansalaisten elämään vielä tässä ja nyt niin kuin työttömyys tai lomautukset tekevät mutta näkyy kyllä tulevina vuosina kaikkien kansalaisten arjessa.
Kyse on Suomen valtionvelan hurjasta kasvusta muutaman seuraavan vuoden aikana. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen haarukoi Ylen A-Plus-ohjelmassa keskiviikkona velanoton tarpeen seuraavan neljän vuoden aikana 40 - 60 miljardiksi euroksi. Jos taloussyöksy yhä syvenee, velkamäärä paisuu vielä rajummin.
Summat ovat hätkähdyttäviä. Ne voi suhteuttaa nykyiseen valtionvelkaan, noin 55 miljardiin euroon. Ollaan siis hyvää vauhtia matkalla kohti valtionvelan kaksinkertaistumista.
Ongelma ei ainakaan heti synny siitä, etteikö Suomi ainakin vielä saisi maailmalta uutta velkaa. Vaikeuksia on kuitenkin edessä tuonnempana, ja ne ovat vakavia.
Valtionvelka on vanhan totuuden mukaan siirrettyä verotusta, siis rahaa, joka kerätään kansalaisilta ja yrityksiltä. Velan lyhentämiseen kuluvia summia ei voi käyttää esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin tai tulonsiirtoihin. Tämä vaikuttaa kaikkien kansalaisten elämään.
Eikä ongelma ylipäätään liity yksin siihen, mihin velkaisella valtiolla on tulevaisuudessa varaa ja mihin ei. Kyse on myös ratkaisun moraalista. Velkamäärä kasvaa nyt sellaista vauhtia, että sen kuittaaminen jää suurelta osin nykyisille lapsille, jopa heidän lastenlapsilleen. Nyt päätöksiä tekevä sukupolvi ei ehkä ole enää vastaamassa velan loppueriä hoitavien veronmaksajien kiusallisiin kysymyksiin.
Jättivelan lyhentäminen ei ole vauraallekaan kansakunnalle yksinkertaista. Viime laman jälkeen, aikojen jo muututtua paremmiksi, velkamäärä jatkoi kasvuaan aina vuoteen 1998 asti. Nykyisellä rahanarvolla mitattuna se oli enimmillään noin 70 miljardia. Vaikka maa on tuon jälkeen elänyt käytännössä jatkuvan kasvun aikaa ja jopa suoranaisia huippuvuosia, saatiin velkaa lyhennettyä vuosikymmenessä vain noin 15 miljardia.
Tästä voi päätellä, kuinka kauan kansakunnalta voi kulua esimerkiksi 100 miljardin euron valtionvelan ja korkojen maksamiseen samaan aikaan kun maan huoltosuhde olennaisesti heikkenee. Eläköitymisiän nostomahdollisuuksia selvittävälle Rantalan työryhmälle kannattaa perustellusti toivottaa viisautta ja voimia.
Hallitus on tähän mennessä välttänyt kuin ruttoa puhumasta etuuksien leikkauksista tai veronkorotuksista. Pääministeri Matti Vanhanen perusteli haaksirikon kärsinyttä hallituksen eläkeratkaisuakin sillä, että sen avulla vältetään ikävämpien keinojen käyttö.
Valtion velkamäärän hallitsematon paisuminen kuitenkin merkitsee, että edessä ovat pakosta myös leikkaukset ja veronkorotukset. Kataisen mukaan ne ovat käsillä ensi vaalikaudella, ei tällä.
Kotimarkkinoiden hyytymisen estämiseksi nyt tarvitaan epäilemättä jokaista kansalaisilta liikenevää euroa. Silti hallituksen toimintamallissa haiskahtaa myös raadollinen poliittinen taktikointi. Etuuksien leikkaaminen tai verojen korotukset jo ennen vuotta 2011 veisivät nykyiset hallituspuolueet lähes varmaan vaalitappioon. Sen välttämiseksi valtionvelan sallitaan nyt kasvaa yli äyräiden. Ratkaisun viisaus alkaa näyttää yhä kyseenalaisemmalta.